Koiran eroahdistus ja muut yksin olemisen ongelmat

Eroahdistus syndroomana

Syndroomalla tarkoitetaan toistuvia oireita, jotka voidaan samankaltaisuutensa ja yhdessä esiintyvyytensä vuoksi liittää toistuvasti toisiinsa. Mittausmenetelmien puutteessa niiden perusteella ei kuitenkaan voida tehdä lääketieteellistä diagnoosia, vaan hoito perustuu omistajan kuvaukseen koiran oireista. Vaikka eroahdistukseen saattaa tutkimusten mukaan vaikuttaa geneettisperäiset tekijät, ei sitä voida todeta lääketieteellisesti viralliseksi diagnoosiksi. Nykytutkimus tietää eroahdistuksesta vasta vähän.

Eroahdistuksen oireet

Eroahdistuksen yleisimpiä oireita koiran yksin olemisen aikana ovat:

• ulospääsyteiden ympäristöön kohdistuva tuhoava käyttäytyminen
• pakenemisyritykset ovien ja ikkunoiden kautta
• ääntely (haukkuminen, ulvominen)
• kuolaaminen
• oksentaminen
• tassujen hikoaminen
• ruokahaluttomuus
• virtsaaminen sisälle
• suuren irtaimiston tuhoaminen (esim. sohva)

Lisäksi tavataan merkkejä, jotka tapahtuvat yksinolon ulkopuolella:

• ahdistuksen alkaminen jo ennen ihmisen lähtöä
• hyperkiintymyssuhde ihmiseen
• reaktiot oman ihmisen poistuessa, vaikka seuraksi jäisi toisia ihmisiä

Eroahdistunut koira reagoi lähes poikkeuksetta jo omistajan lähtöä ennakoiviin merkkeihin ja jotkut yksilöt voivat yrittää estää omistajan lähtöyritykset jopa aggressiivisesti. Lisäksi tavallisia ovat hyperkiintymyssuhteet, joissa koira seuraa omistajaansa mahdollisimman paljon myös sisätiloissa. Hyperkiintyneille koirille voivat olla vaikeita myös ns. mikroyksinolot, kuten omistajan lieväkin huomioimattomuus tai saunassa käyminen. Eroahdistuksen oirekuva ja syyt ovat moniulotteiset, mutta pääsääntöisesti eroahdistukseen kuuluu voimakasta ahdistuneisuutta sekä tarve päästä omistajan perään lukitusta asunnosta tai aitauksesta.

Kodin vaihdon vaikutus

Eroahdistuksen voimakkuudella ja alkamisajankohdalla on todettu olevan yhteys siihen, minkä ikäisenä koira on muuttanut nykyiseen kotiinsa. Syynä tutkimustuloksille todennäköisesti on, että pidempään kasvattajalla ollut pentu on voinut jäädä paitsi monista hyödyllisistä sosiaalistumisvaiheen kokemuksista ja saattaa kokea asiat uudessa kodissa herkemmin pelottavana. Kaikenikäisenä sijoitetuilla kodinvaihtajataustaisilla koirilla tavataan myös enemmän eroahdistusta, kuin yhdessä kodissa eläneillä koirilla. Spekuloitavaksi jää, johtuvatko tutkimustulokset siitä, että eroahdistunut koira päätyy helpommin kodinvaihtajaksi. Korrelaatioita on löydettävissä muitakin, sillä eräässä tutkimuksessa 58,8 % eroahdistuneista koirista oli myös muuten pelokkaita ja 49,5 % näistä koirista oli myös ääniarkoja. Pelokkaat ja ääniarat koirat päätyvät myös kodinvaihtajiksi tasapainoisempia koiria helpommin.

Emo palaa ulvomalla

Eroahdistus on evoluutiobiologian ja lajin selviytymisen kannalta tarkasteltuna hyödyllinen, sisäsyntyinen käyttäytymismalli. Susien maailmassa emon loittoneminen oli uhka liian varhaisessa kehitysvaiheessa olevalle pennulle. Tästä syystä emon loittoneminen oli tärkeää keskeyttää, mikä onnistui kutsumalla emoa takaisin. Pennun hermosto reagoi tilanteeseen sisäsyntyisesti, aikaansaaden pennussa kutsuhuudon aiheuttavan reaktion. Kutsuhuuto tunnetaan nimellä distress call. Distress call on hermostunutta ääntelyä, johon emo vastavuoroisesti reagoi palaamalla hätääntyneen pennun luokse. Tämän emon ja pennun välisen käyttäytymismallin ansiosta pentu säilyi turvassa.

Tarkoituksena on ollut myös muodostaa pennun ja emon välille jopa elämän mittainen sosiaalinen suhde, jotta laumaelämä on mahdollista. Luonnossa ja laumassa susi altistuu automaattisesti yksin olemiselle pentuiästä alkaen sen hermostolle sopivissa määrissä, jotka ovat suhteessa pennun muuhun kehittymiseen. Samaan aikaan kun sudesta tulee kasvun myötä vahvempi ja selviytymiskykyisempi, siitä tulee myös itsenäisempi. Lemmikkikoiralla puolestaan ei aina ole mahdollisuutta sen kehitysasteeseen sopivalle yksin olemisen altistukselle. Tämä voi johtaa siihen, että rohkeaksi ja pystyväksi koiraksi kasvamisen sijaan koirasta tuleekin yhä riippuvaisempi ihmisestä.

Useissa tutkimuksissa 1970‒90-luvuilla havaittiin, että eroahdistus toimii koiran aivoissa oman itsenäisen motivaatioväylän kautta, minkä takia muiden pelkokokemusten tavoin eroahdistus ei välttämättä aktivoi aivojen pelkoon liittyviä alueita. Tutkimuksissa muun pelon kokemus (kuten voimakkaat äänet yksinolon aikana) on jopa heikentänyt hetkellisesti eroahdistukseen liittyvää käyttäytymistä. Tämän on ajateltu korreloivan distress call -teorian kanssa siltä osin, että pentu ei paljasta sijaintiaan kutsuhuudolla silloin, kun petoeläin tai muu uhka on lähettyvillä. Tutkimustulosten perusteella ei voida kuitenkaan sanoa, että eroahdistukseen liittyvä pelkotila olisi missään tapauksessa muita pelkoja lievempi. Vaikka yksittäisen yksinolon aikana muu pelko voikin vaimentaa koiran eroahdistuskäyttäytymistä juuri sillä hetkellä, vaikutus on kuitenkin pitkällä aikavälillä eroahdistuskäyttäytymistä voimistava. Kyse on kokonaisvaltaisen turvallisuudentunteen heikkenemisestä.

Ongelmien luokittelu

Vaikka eroahdistus erotellaan voimakkuudeltaan ja syntyperältään muista yksinolo-ongelmista, voi ajan kuluessa muistakin syistä puhjennut yksin olemisen ongelma alkaa muistuttaa sitä. Tästä syystä kaikenlaisia yksin olemisen ongelmia onkin alettu käsittelemään yhtenäisesti yhtenä suurempana luokkana, joka voidaan jakaa alaluokkiin. Esimerkiksi eräässä vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa erilaiset koiran yksinoloon liittyvät ongelmat jaettiin neljään pääluokkaan, joista kukin voitiin jakaa myös kolmeen omaan alaluokkaansa.

Ongelman luokasta riippumatta koiran pelkoon ja ahdistuneisuuteen liittyvien yksinolo-ongelmien ratkaiseminen kestää tavallisesti vähintään 10 kuukautta. Hyvinvointiin liittyvien yksinolo-ongelmien ratkaiseminen ei välttämättä ole nopeampaa kuin voimakkaan pelkoon liittyvän ongelman. Suositus on, että koulutusprosessiin varataan heti koulutuksen alusta alkaen aikaa vähintään vuosi, jonka aikana koiran turvataan pelottavilta yksinolokokemuksilta. Koiran yksilöllisestä tilanteesta riippuen hoitojakso voi kestää jopa 1-2 vuotta.

Koiralajin historia selittää yksin olemisen ongelmien syitä

Luonnossa selviytyminen edellyttää lajilta kykyä löytää alati parempia keinoja pärjätä elinympäristössään. Koirien kesyyntymistä on tutkittu jonkin verran, mutta on edelleen epäselvää milloin ja missä koirat ovat kesyyntyneet - todennäköisesti useassa paikassa eri ajankohtina. Valistunut arvaus ehdottaa, että susista polveutui kyläkoiria, jotka saivat ruokaa ihmisten tunkioilta. Ne alkoivat näyttää koirilta ja elää ihmisen kanssa tiiviimmin vasta noin 14 000 vuotta sitten. Todennäköistä on, että koirien kasvattaminen eri käyttötarkoituksiin on alkanut samana ajankohtana. DNA-vertailun perusteella on kuitenkin arveltu, että koirien eriytyminen omaksi lajikseen alkoi jo 135 000 vuotta sitten. Tätä teoriaa on kuitenkin kritisoitu fossiililöydösten puuttumisen vuoksi.

Kesyyntyminen muutti lajia pentumaisemmaksi

Kesyyntyminen eli domestikaatio on tehnyt luonnossa selviytyvästä sudesta koiran, joka on riippuvainen ihmisestä. Koira on pentumaistumisen seurauksena muuttunut luonnossa selviävästä sudesta kesyyntyneeksi, kehitysvammaiseksi sudeksi (neurokristopatia). Voidaan puhua myös domestikaatiosyndroomasta: koiran aivot ovat vain noin 64 % suden aivojen koosta, sillä suteen verrattuna nykykoiran elämässä ei tarvita vastaavia selviytymistaitoja. Syntyessään koiran aivot ovat samankaltaiset kuin suden, mutta koiran aivojen kehitys pysähtyy noin neljän kuukauden ikäisen suden kehitysvaiheen kohdalla. Koiran voidaankin tavallaan sanoa olevan joiltakin osilta sudenpennun kehitysasteella.

Kehittyessään ihmisen lähimmäksi työskentelykumppaniksi, koira muuttui sekä käyttäytymiseltään että ulkonäöltään. Koirat alkoivat myös lisääntymään fysiologisesti varsin nuorina ihmisten valitessa niistä miellyttävimmät, eli eniten pentumaisia ominaisuuksia omaavat yksilöt. Ajan saatossa ne alkoivat myös säilyttää pentumaiset ominaisuutensa. Käyttäytymismuutosten myötä kaupan päällisinä saatiin myös luppakorvat ja hauskat väritykset. Ilmiö tunnetaan aikuisiän pentumaisuutena (neotenisaatio). Aikuisiän pentumaisuuden ansiosta koiralla on esimerkiksi sutta pidempi sosiaalistumiskausi, vaikka sudenpennutkin ovat jonkin verran pelottomia. Vuosituhansia sitten ihmiset pitivät sudenpentujakin leireissä lemmikkeinä.

Koiran pentumaisen kehityksen ja hassujen ulkonäkömuutosten syntymistä yritti tutkia jo Charles Darwin 1860-luvulla, mutta arvoitus jäi tuolloin selvittämättä. Sittemmin Adam Wilkinsin ja tutkijaryhmänsä esittämää hermostopienateoriaa vuodelta 2015 on pidetty vakuuttavana. Hermostopiena on solurykelmä, joka kehittyy koiran alkiovaiheessa. Se määrittää mm. pelkoon vaikuttavia tekijöitä, kuten koiran sympaattisen hermoston toimintaa (taistele-pakene -reaktio), ja stressihormonien säätelyä. Wilkinsin ryhmä havaitsi, että hermostopiena kehittyy koirilla huomattavasti susia hitaammin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koirilla on susia pidempi pentuiän vaihe, jolloin ne tutustuvat rohkeammin uusiin asioihin.

Pentumaisuuden vaikutus yksinoloon

Kesyyntymisen myötä koirissa tapahtuneet fysiologiset muutokset ovat vaikuttaneet koiran ja ihmisen suhteeseen tavalla, jota tuskin osattiin odottaa. Tutkimuksissa on havaittu, että koiran ensisijainen eroahdistuksen kohde on nykypäivänä ihminen, eikä toisen koiran läsnäolo helpota eroahdistuneisuuden oireita tavallisesti lainkaan. Tutkimuksissakin koirat ovat tunnistaneet koiran kasvattaneen ihmisen hajun jopa 4‒9 vuoden jälkeen erottamisesta. Tämä on tavallista pidempi aika verrattuna koiraemon hajun tunnistamiseen erossaolon jälkeen. Toisaalta joissakin tutkimuksissa on myös arveltu koirien sosiaalisen ja hajuun liittyvän muistin olevan jopa elinikäinen, kohteesta riippumatta.

Joka tapauksessa nykytietämyksen mukaan eroahdistuksen pohjana on poikkeuksellisen vahva kiintymyssuhde juuri koiran ja ihmisen välillä. On mahdollista, että myös koiran aivojen kehityksen pysähtyminen noin neljän kuukauden ikäisen suden kehitystasolle selittää tätä kehityskaarta: pienet sudet ovat vielä täysin isompien hoidon varassa.

Muut yksin olemisen ongelmat

Pelkoon ja voimakkaaseen eroahdistuneisuuteen liittyvien ongelmien lisäksi on olemassa muitakin yksin olemisen ongelmia. Haastavaa käyttäytymisen laadun tunnistamisessa onkin, että samankaltainen käyttäytyminen saattaa eri koirilla johtua eri syistä. On myös paljon rajatapauksia, joista käyttäytymisen alkuperäistä syytä on vaikea selvittää. Ongelman luokitteleminen liian tarkasti eroahdistuksen ja muiden ongelmien välillä ei ole tarpeellista koulutuksen aloittamiseksi, mutta käyttäytymisen piirteitä tulee jossakin määrin ymmärtää sopivien koulutusvalintojen tekemiseksi.

Alun perin muusta kuin pelosta johtuva käyttäytyminen voi myös ajan kuluessa alkaa muistuttaa eroahdistusta. Yhteistä erilaisille ongelmille on, että yksinolo aiheuttaa koirassa käyttäytymistä, jonka omistaja kokee ongelmaksi. Joskus koira voi ilmentää myös ns. hiljaista eroahdistusta, johon liittyy esimerkiksi jatkuva ulko-oven takana odottaminen tai voimakas läähättäminen. Nämä eivät välttämättä ole ongelma koiranomistajalle, mutta kaikenlainen ahdistuneisuus yksinolon aikana heikentää aina koiran hyvinvointia.

Eroahdistukseenkin liittyvät ongelmat voivat erota toisistaan. Osa koirista voi reagoida nimenomaan yksin jäämiseen, mutta tavatonta ei ole myöskään koiran reaktio vain tietyn ihmisen lähtemiseen. Tällöin muu ihmisseura ei välttämättä lievitä koiran hätää. Tärkeää onkin selvittää, johtuuko oman koiran ongelma tietyn perheenjäsenen lähtemisestä vai liittyykö se kokonaisvaltaisemmin yksin olemisen pelkoon. Hoitomuodot eroavat toisistaan riippuen ongelman laadusta.

Yleisiä yksinolo-ongelmien oireita ovat esineiden tuhoaminen sekä haukkuminen. Toisin kuin eroahdistuksessa, tuhoaminen ei tavallisimmin keskity ulospääsyteiden, kuten ovien tai ikkunoiden ympäristöön, vaan muuhun irtaimistoon asunnossa. Koira voi esimerkiksi etsiä ruokaa tai esineitä pöydiltä, tai järsiä sohvaa. Koiran käyttäytyminen voi myös olla ylipäätään levotonta ja koiran voi olla hankala asettua lepoon. Yksinolo-ongelmille tavallista on käyttäytymisen vaihtelevuus: omistajat kuvailevat usein, että koiran reaktio yksinoloon on ennustamatonta. Koira saattaa toisina päivinä nukkua koko päivän tai puolet ajasta ja toisina päivinä olla levoton yksinolon alusta loppuuun.

Hyvinvointiin tai koiran taitoihin liittyvät ongelmat

Omistajan voi olla vaikea ymmärtää, mikä tunnetila koiralla yksin olemisen aikana on ja mikä kaikki käyttäytymiseen itse asiassa vaikuttaa. Koira on sosiaalinen eläin ja voi esimerkiksi kokea arjessaan sosiaalista vajetta huomion tai läheisyyden puutteessa, joka saataa näkyä hermostuneisuutena yksin olemisessa. Monen koiran kohdalla syynä voi olla myös koiran puutteellinen leporutiinin osaaminen. Koira ei ole välttämättä oppinut, että ihmisen lähtiessä on aika levätä. Toisin sanoen ihmisen lähtövalmisteluiden tulisi aiheuttaa koiran hermostossa lepoon valmistautuva reaktio. Leporutiini sanan mukaisesti kertookin keskeisistä asioista; levon osaamisesta ja saman rutiinin toistumisesta. Jos koiran elämässä yksin jääminen on hyvin satunnaista, osa koirista voi oppia olemaan yksin vain tiettynä vuorokaudenaikana tai esimerkiksi vain kerran päivässä. Koira voi myös alkaa oirehtia yksin olemista rutiinin puutteessa, omistajan oltua kotona useita päiviä tai muutettuaan tapaansa lähteä kotoa.

Koulutuksen kannalta on tärkeää keksiä, vaikuttaako ongelmakäyttäytymiseen jokin puute koiran taidoissa tai hyvinvoinnissa. On mahdollista, että koira ei osaa mennä lepäämään, tai että se ei pysty lepäämään esimerkiksi terveydellisten seikkojen vuoksi. Yleistä on myös, että koiran arjessa ei ole tarpeeksi virikkeellistä toimintaa tai se kielletään omistajan läsnä ollessa, jolloin paras mahdollinen hetki toteuttaa turhautumistaan on omistajan lähdettyä. Koiran elämä voi olla myös liian virikkeentäyteistä, jolloin sen voi olla vaikeaa rauhoittua, vaikka kyseessä on yliväsymystila.

Hyvinvointiin ja koiran yksin olemisen taitoihin liittyviä ongelmia käsitellään tarkemmin seuraavissa luvuissa. Avataan kuitenkin ennen sitä kahta merkittävää ryhmää: pennut ja vanhat koirat.

Yksin olemisen ongelmat pentuiässä

Yksin olemisen oirekirjon tunnistamisessa on hyvä huomata, että aiheeseen liittyvissä tutkimuksissakin mieluiten jätetään alle 6 kuukauden ikäiset pennut tutkimuksen ulkopuolelle, sillä pentuikäisillä koirilla on vielä osaamattomuutta yksin olemisen rutiinissa, mahdollisesti esineiden järsimiseen vaikuttavaa hampaiden kutinaa sekä puutteellinen ymmärrys sopivista järsittäväksi tarkoitetuista kohteista.

Koiranpennun kotona tapahtuva esineiden järsiminen ei pääsääntöisesti liity yksinoloon liittyvään ahdistuneisuuteen. Todennäköisempi syy on mahdollisuus järsiä esineitä ilman, että kukaan kieltää tätä hauskuutta. Tämä ei johdu koiran kieroilusta, vaan käyttäytymisen lainalaisuuksista: koira oppii, millaisissa ympäristötekijöissä käyttäytymisen toteuttaminen on mahdollista ja milloin taas ei. Järsimisen kieltämisen sijaan pennulle kannattaakin opettaa pienestä pitäen mitä se voi järsiä tarjoamalla pennulle paljon mieluisia vaihtoehtoja. Näin voi välttyä ongelmilta, kun pentu yksinollessaankin keskittyy sallittuun pureskeltavaan. Jos näet pentusi järsivän jotakin epätoivottua, kaiva esiin jotakin kiinnostavampaa kuten lelu tai luu. Kun koira tulee luoksesi ihmettelemään tilannetta, voit päästää sen valitsemasi asian pariin. Vanhoja puremisen kohteita voi suojata tai poistaa ohjaamisen helpottamiseksi. Toistoilla saat koirallesi luotua rutiinin siihen, mitä asioita järsitään ja mitkä pentu luonnostaan tulevaisuudessa jättää väliin.

Pennun yksin jättäminen tulee aloittaa rauhallisesti. Tutustu artikkelin lopusta löytyvään Laadukas yksinolokoulutus perustuu rentoutumiseen -kappaleeseen sopivan harjoittelumuodon valitsemiseksi. Pennun koulutuksesta ja sosiaalistamisesta voit lukea myös artikkelistamme Koiranpennun sosiaalistaminen ja yksinolon kouluttaminen.

Vaikka se ei ole tavallisin vaihtoehto, pentukin voi ilmentää eroahdistusta jo pikkupentuiästä alkaen. Geneettisperäisten tekijöiden lisäksi pennun elämässä tapahtuu oppimista myös kasvattajan luona ja se on voinut huomaamatta kokea yksinolokoulutuksen kannalta epäsuotuisia tilanteita jo ennen uuteen kotiinsa siirtymistä. Eroahdistukseen taipuvaisen pennun kouluttaminen yksinoloon voi olla heti alusta asti haastavaa, jolloin koulutuksessa tulee helposti tehtyä kannattamattomia pikaratkaisuja, jotka lisäävät pennun erkaantumisen pelkoa. Nykyään tiedetään, että kaikkien pentujen kohdalla olisi hyvä jättää väliin sellaiset pentujen kasvatusneuvot, jotka kehottavat esimerkiksi jättämään ulvovan tai haukkuvan pennun yksin, sillä varjolla, että “pentu tottuu kyllä”. Ahdistuneisuus ei koskaan vähene lisäämällä ahdistuneisuutta, joten suojele pentuasi huonoilta kokemuksilta jo pikkupentuiässä. Yksinolo-oireilun helpottaminen itsestään iän myötä, ilman huolellisia koulutustoimenpiteitä, on myös tavatonta.

Koiravanhus ja yksin olemisen ongelmat

Yli 10-vuotiaiden koirien omistajien yhteydenotot yksinolo-ongelmien suhteen ovat melko tavallisia. Erityisesti vanhojen koirien Alzheimer (cognitive dysfunction) aiheuttaa oireita. Tämä johtuu mm. elämässä aiemmin opittujen taitojen unohtumisesta. Hyvä uutinen on, että mikäli käyttäytymismuutosten todetaan eläinlääkärissä johtuvan muistisairaudesta, voidaan lääkityksellä yleensä helpottaa koiran elämää.

Sen lisäksi, että vanhan koiran aivoissa tapahtuu muutoksia, voi sen terveydentila muillakin tavoin heiketä. Muun muassa nivelrikko ja hammasvaivat ovat monen vanhenevan koiran harmina. Mikäli vanhalla koiralla puhkeaa yksinolo-ongelma, on mielekästä tehdä laajempi terveystarkastus mahdollisen terveydellisen syyn löytämiseksi. Terveysongelmista kärsivä koira voi oireilla yksin olemisen ongelmilla, ja silti leikkiä paljon, syödä hyvin, hyppiä tasoille huolettomasti ja käyttäytyä omistajan mielestä täysin terveen koiran tavoin.

TEE NÄIN: Jos omistat vanhan koiran, joka on alkanut oireilemaan yksin, käytä koira huolellisessa eläinlääkärin tarkastuksessa.

Hyvinvointitekijät ja ongelmakäyttäytyminen

Koiran käyttäytyminen nähtiin pitkään koirayksilön persoonallisia ominaisuuksia ilmentävinä reaktioina, joita pidettiin suhteellisen muuttumattomina. Koirien arkuus ja aggressiivisuus tulivat helposti tulkituksi vaikkapa vallanhaluisuutena tai huonona hermorakenteena. Käyttäytymisen muuttaminen koulutuksellisesti nähtiin tästä syystä hankalana ja menetelmät sisälsivät usein koiran hyvinvointia heikentäviä asioita, kuten oven kahvaan sidottuja kolinapurkkeja jotka säikäyttivät ovea vasten hyppivän koiran. Onneksemme nykytutkimuksen avulla olemme saaneet lisätietoa koirien persoonallisuudesta sekä käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Nykyisin käyttäytymisen muuttamisen keskiössä onkin ensisijaisesti eläimen hyvinvointi ja siihen vaikuttaminen, jonka jälkeen ovet ovat auki laadukkaaseen koulutukseen.

Koiran ongelmakäyttäytyminen on koiran yritys sopeutua ympäristöön, jonka olosuhteet ovat koiralle sopimattomat. Voi kuulostaa kurjalta, että oman koiran ongelmakäyttäytyminen voikin liittyä hyvinvointiongelmiin, mutta kyseessä eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaiset asiat, kuin että koiran tulee saada ruokaa, vettä ja ulkoilla kolmesti vuorokaudessa. Nämä ovat jo monessa koiraperheessä hyvin huomioitu. Yksityiskohtaisempi ja vaikeammin tunnistettava hyvinvointitekijä voi kuitenkin vaikuttaa koiran ongelmakäyttäytymiseen, vaikka arki itsessään olisikin pääpiirteittäin kunnossa. Jonkin kodin arkiratkaisut voivat olla toiselle koiralle hyvinvointia heikentäviä tekijöitä, mutta kuitenkin olla monelle muulle koiralle harmittomia tai jopa mieluisia ratkaisuja. Esimerkiksi yksi koira voi nauttia pallon heittämisestä leikkinä ja saada siitä arkeensa positiivisia hyvinvointivaikutuksia, siinä missä toinen koira saattaa päätyä ylikierroksille ja alkaa ilmentää sen seurauksena ongelmakäyttäytymistä.

Koiran hyvinvointiin vaikuttaa sen rodun ja iän lisäksi mm. koiran yksilölliset tarpeet. Käytetään esimerkkinä arkaa koiraa, joka pelkää vastaantulijoita. Arka koira saattaa kokea jatkuvaa huolta päivän tapahtumista, ja sen hyvinvointi voi heikentyä esimerkiksi rutiinien puutteesta. Pelkästään arjen säännöllisyys ei silti välttämättä riitä rutiinien luomiseen. Koira voi kaivata lisää ihmisen keksimiä ns. tukirutiineja, jotka lisäävät ympäristön ennustettavuutta ja koiran positiivisia odotuksia ympäristöä kohtaan. Lisäämällä koiran päivään säännöllisiä, palkkioperusteisia tehtäviä, koira voi alkaa kokea ympäristönsä hallittavammaksi. Tämä puolestaan johtaa siihen, että koiran optimistisuus ympäristöään kohtaan kasvaa. Koiran voi esimerkiksi palkita jokaisella ulkoilukerralla muutamalle samalle kohteelle, kuten kivelle tai kaivonkannelle hyppäämisestä. Näin koira saa ulkoiluun positiivista odotettavaa ja tietää paremmin, mitä lenkin aikana tapahtuu. Jokaiselle yksilölle lajista riippumatta on tärkeää voida vaikuttaa selviytymiseensä omassa elinympäristössään. Jos hallinnan tunne uupuu täysin, eläin voi kokea turvattomuutta, mikä voi näkyä myös yksinolon ongelmina.

TEE NÄIN: Keksitkö heikentäviä hyvinvointitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa koirasi käyttäytymiseen? Onko koirallesi arjessa positiivista, alati samaan aikaan toistuvaa odotettavaa tai tapahtuuko sille toistuvasti jännittäviä, yllättäviä asioita?

Kun koiran elimistöön saadaan lisää mielihyvähormoneja, ja toisaalta vähemmän stressiä, hyvinvoinnin koheneminen näkyy yksinolo-ongelmien tapauksessa usein myös yksinolokäyttäytymisessä. Eroahdistukseen ja muihin pelkotiloihin hyvinvointitekijät voivat vaikuttaa jonkin verran, mutta eivät koskaan toimi ainoana keinona ongelman lievittämiseksi.

Ymmärrettävää on, jos aluksi kuulostaa nurinkuriselta, että itse ongelmakäyttäytymisen sijaan on aina tärkeintä keskittyä ensin muihin hyvinvointitekijöihin. Huomio kiinnitetään hyvinvointitekijöihin siksi, että ongelmakäyttäytyminen on tavallisimmin seuraus muista ongelmista. Toki myös koulutuksellisia ratkaisuja tarvitaan, mutta ilman huolellista hyvinvoinnin kartoitusta ja tarvittavia muutoksia on koulutus mahdollisesti tuloksetonta. Koulutuksen onnistumiseksi on tärkeää löytää ja hoitaa syitä ongelmakäyttäytymisen taustalla, ja ratkoa niitä mielekkäässä järjestyksessä. Tämä helpottaa myös harjoittelun seurantaa: jos koiran hyvinvoinnin pitäisi olla kunnossa, mutta harjoittelussa on haasteita, tiedetään katsoa tarkemmin harjoituksen sopivuutta. Hyvinvoinnin sakatessa joudutaan pohtimaan liian monia harjoitukseen vaikuttavia tekijöitä kerralla, jotta harjoittelun olisi mahdollista olla helppoa ja sujuvaa.

Seuraavissa kappaleissa käydään läpi koiran hyvinvointitekijöitä. Esittelyssä ovat hyvinvoinnin keskeisimmät kohdat, sekä joitakin konkreettisia ratkaisumahdollisuuksia. Kappaleissa esiteltäviä hyvinvoinnin kiintopisteitä on esitetty tarpeellisiksi esimerkiksi DJ Mellorin Five domains-mallissa.

Selviytyminen: ravinto, ympäristö ja terveys

Ravinto

Ruoan tulee olla saatavilla sopivan laatuisena, sopivina määrinä ja lajityypillisesti tavalla ruokailtuna. Veden tulee olla saatavilla sopivan laatuisena ympäri vuorokauden. Hyvinvointia heikentävät liian suuret ja pienet ruokamäärät, sopimaton ravinto, liiallinen tai liian vähäinen veden saaminen ja pakkoruokinta.

Hyvinvointitekijöistä helpointa on tarkistaa, että koira syö laadukasta, tautiriskin välttämiseksi mieluiten kypsää tai kuivattua ravintoa, jota on saatavilla sopivissa määrin. Tärkeää koiraeläimelle on, että se saa etsiä, kaivaa ja järsiä ruokansa pitkäkestoisilla ruokailun menetelmillä, arkikielisemmin virikkeillä.

Tutkimuksissa on havaittu, että ruokavirikkeettömän koiran hermovälittäjäainetoiminta voi alkaa muistuttaa jopa masennukseen sairastuneen ihmisen kaltaista välittäjäainetoimintaa. Tämä on luonnollista, sillä luonnossa koiraeläimen elämästä suuri osa kuluu ruokailuun, joka sisältää mm. järsimistä, kaivamista, repimistä ja syötäväksi kelpaavien sekä kelpaamattomien ruoka-aineiden erottelua toisistaan.

Lajityypillisten käyttäytymistarpeiden vuoksi koiralle sopiikin erityisen huonosti jatkuvasti kipossa saatavilla oleva ruoka. Mikäli koira syö epäsäännöllisesti tai nirsosti, hyvinvoinnissa on todennäköisesti puutteita, joiden hoidolla ruokahalu saadaan tasapainotettua. Jos virikeruokailu ei virkistä koiran ruokahalua, tulee niukasti ruokaileva koira tutkituttaa eläinlääkärissä, jotta syyt ruokahaluttomuuteen selviävät. Huonosti syövän koiran ruokailu tulee järjestää säännöllisesti, vaikka koira jättäisi jonkin aterian välistä. Hyvinvoinnin mittarina voidaan käyttää sujuvaa, koiralle mieluista ruokailuhetkeä aina ruoan tarjoiluhetkinä. Ruokahalun parantamiseksi on lisäksi huolehdittava muista tässä luvussa mainituista hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä ja tarvittaessa tehtävä niihin muutoksia. Muutoksia ei tule kuitenkaan tehdä liian nopeasti: uuteen rutiiniin tulisi pysähtyä aina vähintään viikoksi-kahdeksi ennen uuden kokeilua. Herkuilla ruokkiminen ei ole sopiva ratkaisu.

Ruoan virikkeistäminen toimii kaikilla koirilla. Nappuloita voi esimerkiksi turvottaa jääkaapissa kongiin, jonka jälkeen kongi pakastetaan. Myös erilaiset koirien puurot sopivat kongeihin hyvin. Moni koira nauttii ruoan etsimisestä pahvilaatikkoon kerätyn pahvisilpun seasta, toisille pyyhe myttynä sopii etsimisalustaksi paremmin. Osa koirista repii mielellään pahveja silpuksi. Esimerkiksi maitotölkit ja talouspaperirullat sopivat hyvin (huom: vedessä liukenevat vessapaperirullat eivät sovi koiran virikkeeksi). Niiden vaikeustasoa on helppo nostaa taittelemalla yhä useampia pahveja sisäkkäin. Jos koira nielee pahveja, on syytä käyttää muita virikkeitä. Myös virikkeiden laadun jatkuva vaihteleminen on iso osa virikkeistämisprosessia.

Yksittäisen ruokailutapahtuman olisi hyvä kestää vähintään 10 minuuttia. Erityisesti vähäruokaisen koiran kaikki ruokinta tulisi olla virikkeistettyä. Ilman lajityypillisten tarpeiden toteutumista kesykoiran ruokahalu voi heikentyä. Jos lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät toteudu ruokailussa, näkyy tämä usein muussa elämässä ongelmakäyttäytymisenä. Kun virikkeistettyyn ruokintaan siirrytään täysin, voidaan käyttäytymismuutoksia usein nähdä jo kahden viikon sisällä. Ulkoilun päätteeksi tarjottu virikkeistäminen on myös loistava keino tarjota koiralle mahdollisuus palautua ja rauhoittua luontaisella tavalla ulkoilun aktiviteeteista. Tätä kannattaa hyödyntää erityisesti ulkoilulta aktiivisena palaavan koirakaverin kanssa. Koiran ruokailun järjestämistä vasta ulkoilun jälkeen suositellaan suolistoterveyden vuoksi ja erityisesti isoilla koirilla mahalaukun kiertymäriskin välttämiseksi.

TEE NÄIN: Siirrä kaikki koiran ruoka virikkeisiin. Virikkeistä koiran ruokailut lenkin päätteeksi 10 minuuttia kestävällä virikkeellä. Vaihtele virikkeitä.

Fyysinen ympäristö

Koiran ympäristön tulee sopia koiran elämiseen tilan riittävyyden, valojen, hajujen ja äänimaailman puolesta. Liian lämpimät sisätilat voivat heikentää esimerkiksi arktisiin olosuhteisiin jalostetun koirarodun edustajan hyvinvointia merkittävästi. Koiran pitämistä ulkoaitauksessa on harkittava koiran sosiaalisten tarpeiden ja kylmänsiedon perusteella. Huomio on hyvä kiinnittää tarvittaessa myös koiran yksilölliseen ympäristöarkuuteen: onko koira niin arka, että sen eliympäristö altistaa koiraa jatkuvasti pelottaville tilanteille? Jos koiran elinympäristö ylikuormittaa koiraa jatkuvasti, koira ei välttämättä kestä yksinolokoulutusprosessia, joka vaatii koiran elimistöltä lisää joustamista.

Uni ja nukkumapaikat

Koiran on myös kotioloissa nukuttava riittävästi, jopa 12-16 tuntia vuorokaudessa. Yöunien lisäksi tämä tarkoittaa useita päiväunia päivän mittaan. Nukkumista varten on oltava oma rauha, ja osa koirista kaipaa tähän hämärää tila. Koiran tulee pystyä nukkumaan vähintään öisin pimeissä olosuhteissa ja omaan rauhaan vetäytyneenä. Jos koiran uni-valverytmi on häiriintynyt niin, ettei koira nuku öisin tai se valvoo kaiken aikaa omistajien ollessa kotona, on koiran hyvinvoinnissa ongelmia. Koiralajin luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu nukkumapaikan säännöllinen vaihtaminen, joten koiralla tulee olla tarjolla useita sopivia nukkumapaikkoja eri puolilla kotia. Nukkumapaikkojen välillä on hyvä olla vähintään muutaman kävelyaskeleen pituinen matka. Koira vaihtaa luonnostaan nukkumapaikkaa noin tunnin välein. Koska kyseessä on koiralle tärkeä lajityypillinen käyttäytymistarve, tulee nukkumapaikkojen vaihtamisen mahdollisuus huomioida myös koiran yksin olemisen aikana.

TEE NÄIN: Tarkista koirasi uneen liittyvät hyvinvointitekijät, kuten unen määrä, nukkumapaikkojen määrä sekä sijainti.

Äänimaailma

Fyysisen ympäristön lisäksi huomio kannattaa kiinnittää myös äänimaailmaan, missä koira elää. Mahdollistaako se tasapainoisen elämän vai aiheuttaako se koiralle stressiä? Monelle koiralle kaupunkiympäristö voi olla liian raskas ja pelottava, eikä koiralla ole välttämättä mahdollisuuksia sopeutua sille tarjottuun ympäristöön. Kaikki koirat eivät pysty myöskään lepäämään tarpeeksi vaikkapa lapsiperheen vauhdikkaan arjen keskellä. Mikäli koira kokee elinympäristössään jatkuvaa pelkoa, väsymystä tai ahdistuneisuutta äänten vuoksi, on ympäristöä joko vaihdettava tai muutettava. Osa lapsiperheissä olevista koirista hyötyy lepomahdollisuudesta erillisessä huoneessa koiraportin takana. Koiraporttia kannattaa hyödyntää, sillä suljetut ovet ovat harvoille koirille rentoutumista tukeva ratkaisu.

Äänimaailmaan muokkausta voi hyödyntää myös koiran yksin olemisen aikana. Esimerkiksi Through a Dog’s Ear-hakusanalla löytyy koirille tieteellisin tutkimuksin optimoitua musiikkia, jota voi kokeilla lisäveloituksetta Spotifyn tilauksella. Musiikkia voi soittaa ensin koiralle muissa lepoon liittyvissä tilanteissa ja kokeilla sitten, parantaako se koiran lepovalmiutta yksin olemisen aikana. Koira voi hyötyä myös radiosta tai televisiosta, mutta toisia koiria ne voivat pitää valveilla. Erityisen ympäristöherkän koiran kanssa voi kokeilla ympäristön ääniä kumoavia white noise-ääninauhoja yhdessä musiikin kanssa. Saatavilla on myös valmiita white noise-nauhoja, joissa on mukana klassinen musiikki. Voit lukea lisää aiheesta artikkelistamme Ääniherkkyys, ääniarkuus ja eroahdistus.

TEE NÄIN: Tarkkaile esimerkiksi, huomaatko koirasi levon keskeytyvän usein ympäristön ääniin. Tarjoa koirallesi uusia rauhallisempia lepomahdollisuuksia tarpeen mukaan.

Ennustettavuus ja yllätykset

Elinympäristön tulisi olla koiran näkökulmasta riittävän ennustettava. Koira voi kokea stressiä, jos se ei tiedä, mitä ympärillä olevat asiat tarkoittavat tai milloin mitäkin tapahtuu. Ihmisen huomaamatta ympäristön arvaamattomuudesta ahdistuva koira voi oireilla myös yksinolo-ongelmin, minkä vuoksi koulutuksen alussa kannattaa panostaa arjen suunnitteluun. Esimerkiksi ovikellon poistaminen voi olla viisasta, jos lasten kaverit soittavat ovikelloa useita kertoja päivässä hermostuttaen koiran. Jos on valmis näkemään hieman enemmän vaivaa, koiran voi halutessaan myös kouluttaa ovikellon ääneen ja/tai vieraiden maltilliseen vastaanottamiseen.

Hoitotoimenpiteet kuten kynsienleikkuu tai harjaaminen ovat monelle koiralle inhottavia tapahtumia ja niiden yllättävät esiintymiset arjessa voivat pitää koiran valppaana. Koiran hoitotoimenpiteisiin liittyvään ahdistuneisuuteenkin voi vaikuttaa kouluttamalla. Vaikka ihmisen näkökulmasta voi tuntua siedettävältä vaihtoehdolta, että esimerkiksi koiran kynsien leikkaamiseen kerran viikossa tarvitaan kaksi ihmistä pitämään koiraa väkisin paikoillaan, koiran näkökulmasta kokemus voi olla ahdistava ja aiheuttaa koiralle toistuvasti psyykkistä haittaa sekä luottamuksen puutetta omia ihmisiä kohtaan. Käsittelypelko lisääntyy ikävien kokemusten myötä ja voi alkaa näkymään myös aikaisemmin ongelmattomissa hoitotoimenpiteissä.

TEE NÄIN: Mieti, mitä epämukavaa ja yllättävää koirasi ympäristössään kokee ja kuinka voit vaikuttaa niihin.

Terveys

Terveydellisillä tekijöillä on koiraan suuri vaikutus. Hyvinvoiva koira tuntee itsensä terveeksi ja vahvaksi, jolloin koira kokee pystyvänsä puolustautumaan vaaran uhatessa. Jos koiran terveydentilasta ei ole tarkempaa tietoa, on aiheellista pohtia terveyttä kriittisesti. Valtavan suuri osa sairaista koirista leikkii, syö hyvin, juoksee kovaa ja hyppii kevyesti. Terveydellisen ongelman tunnistaminen voi olla haastavaa omistajan näkökulmasta myös siksi, että oman koiran käyttäytymisestä muodostuu ihmisen normaalikäsitys. Terveysmurheet voivat olla salakavalia ja vaikuttaa koiran käyttäytymiseen tavalla, jota emme osaa ennustaa. Koiran terveydentilaa on syytä epäillä, jos koiran yksinolon aikana tapahtuva ongelmakäyttäytyminen on joko hyvin voimakasta, käyttäytyminen vaihtelee toistuvasti eri yksinolokertojen välillä tai koiralla on muullakin elämän osa-alueella ongelmakäyttäytymistä. Erityisesti koiran aggressiivinen käyttäytyminen on varma merkki lääkärin tutkimuksen tarpeesta.

Lista tavallisimmista terveysongelmien oireista:

• Muutokset koiran ruokahalussa tai jatkuva huonosti syöminen
• Usein toistuva läähättäminen ilman fyysistä rasitusta
• Huulten toistuva lipominen tai ilman nuoleskelu
• Toistuva ravistelu esimerkiksi tietyn kehon liikkeen jälkeen
• Laajentuneet silmät tai silmien voimakas siristely
• Raskas hengitys, tihentynyt syke
• Muutokset koiran asennoissa ja liikkumisessa (esim. pienillä koirilla peitsaaminen, eli ns. “kamelikävely”)
• Jatkuva juominen
• Tassujen nuoleminen, pureminen tai jatkuva peseminen
• Pysähteleminen kävelyn tai juoksun aikana
• Koira ei venyttele tai venyttelee aikaisempaa enemmän
• Aggressiivisuus
• Voimakas liimautuminen omaan ihmiseen (usein alkaa yhtäaikaisesti yksinolo-ongelmien kanssa)
• Ontuminen, jalalla ilmaan potkaiseminen tai askeleen väliin jättäminen kesken vauhdin tai esimerkiksi hypyn jälkeen
• Voimakas eteenpäin pyrkiminen lenkin aikana. Koira voi vetää hihnassa voimakkaasti tai vapaaksi päästessään juosta niin kovaa kuin mahdollista. Tähän liittyy usein koiran hallitsemattomuus, joka liittyy koiran kivun lievittämiseksi tarkoitettuun voimakkaaseen hormoniryöppyyn. Esimerkiksi adrenaliini lievittää kipua.
• Ylenpalttinen väsymys tai yliaktiivisuus
• Liikeratojen muutokset. Esimerkiksi koiran pää ei käänny kunnolla sivuun, koiran asennot ovat vinoja, koira ei enää ole tutuissa asennoissa tai nukkumapaikoissa, ei mene mielellään istumaan tai maahan tai muuta, mikä on koiralle aikaisemmin ollut helppoa
• Vetäytyminen nukkumaan nurkkaan tai piiloon
• Haluttomuus hyppiä tai halu hypätä kovasta vauhdista
• Portaiden käveleminen ei onnistu tai on vaikeaa hitaammassa vauhdissa
• Harrastuksissa tai arjessa treenit eivät kulje - koiran on vaikea keskittyä
• Usean ulosteen tekeminen lenkin aikana tai esim. pissalle kyykkääminen, mutta sitten pissaamatta ylös nouseminen
• Sisäsiisetysongelmat
• Ihon toistuva rapsutteleminen
• Kääntyileminen kuonolla vatsaa kohti
• Koiran käyttäytymisongelmat. Terveydentilan tutkiminen on ensimmäinen väylä koulutuksen aloittamiseen, oli kyseessä sitten yksinolo-ongelmat, hihnassa vetäminen, yleistynyt haukkuminen tai muu epätoivottu käyttäytyminen.

Sairastelu voi heikentää koiran hyvinvointia myös toistuvien eläinlääkärikäyntien vuoksi, mitkä eivät välttämättä ole koiralle mieluisia. Jos koira joutuu käymään toistuvasti eläinlääkärissä ja alkaa kokemaan ahdistuneisuutta tapaamisista, lääkäriasemalta kannattaa tiedustella mahdollisuutta vierailla lääkäriasemalla myös ilman tehtäviä toimenpiteitä.

TEE NÄIN: Jos koiraasi ei ole tutkittu tarkkaan, suhtaudu nykyiseen terveysolettamukseen kriittisesti ja varaa tarvittaessa kattava eläinlääkärin tarkastus. Pyydä lääkäriltä, että koirasi nivelet taivutetaan huolellisesti ja että koirasta otetaan yleisimmät verikokeet.

Varusteet ja lihaskunto

Koiran varusteiden tulee olla koiralle sopivat, sillä epäsopivat varusteet ja lihaskireydet voivat hermostuttaa koiraa. Esimerkiksi kaulapannan käyttö on hihnassa vetävän koiran tapauksessa terveydelle ja todennäköisesti myös psyykelle haitallista, vaikka se ei omistajasta siltä ensisilmäykseltä tuntuisikaan. Koiran tulee ulkoilla sopivan kokoisissa, kiristämättömissä välineissä, joissa sillä on mahdollisuus kulkea rentona ilman, että sen kehoon kohdistuu kiristystä. Esimerkiksi flexiä ei tulisi käyttää kaulapannan kanssa koiran kaulaan kohdistuvan paineen vuoksi. Kuristuspanta ei ole yleensä sopiva ulkoiluttamisen väline, sillä vetävää koiraa panta kiristää ja koiran syöksähtäessä mielenkiintoista asiaa kohti, voi hapen saaminen estyä. Kaikenlaiset kaulapannat voivat myös vaurioittaa koiran kaularankaa tilanteissa, joissa kaulaan kohdistuu äkillisiä nykäisyjä. Ensisijaisesti ulkoiluun suositellaan sopivan kokoisia valjaita ja kiinteää, 2-3 metrin mittaista hihnaa. Väärän kokoiset varusteet voivat vaikuttaa koiran liikeratoihin ja aiheuttaa lihasongelmia, erityisesti jos koira vetää hihnassa. Vetävän koiran kanssa tulisi pohtia vetämiseen liittyviä syitä koiran hyvinvointitarpeiden kuten liikunnan ja virikkeiden suhteen, sekä tarvittaessa hankkia hihnassa vetämistä vähentävää koulutusapua.

Myös koiran lihaskunnosta tulee huolehtia siinä missä ihmisenkin. Koiraa voi itse kevyesti hieroa, (muualta kuin kaulan alueelta), jos koira näyttää viihtyvän hierottavana. Lisäksi on hyvä huolehtia, että koira ei lähde juoksemaan kylmillä lihaksilla ja että lenkki päättyy palauttavaan kävelyyn.

TEE NÄIN: Tarkista koirallasi käyttämiesi varusteiden sopivuus käyttötarkoitukseesi. Ehkäise vetämisestä koituva paine sopivien varusteiden lisäksi hyvinvoinnin parantamisen ja koulutuksen keinoin.

Käyttäytymisen mahdollisuudet: liikunta ja ulkoilu, seksuaaliset tarpeet, sosiaaliset suhteet

Ulkoilu ja liikunta

Suurin osa koirista kaipaa elämäänsä mahdollisuuksia seikkailla uusissa ympäristöissä sekä liikkua vapaana päivittäin turvallisella tavalla. Tyhjän koirapuistoaitauksen lisäksi monille koirille sopivat hihnattomaan ulkoiluun metsät kiinnipitoaikojen ulkopuolella. Rohkean koiran lenkkien tulisi sisältää seikkailun mahdollisuuksia sekä tutussa että uusissa ympäristöissä. Aran koiran kanssa jännittäviä uusia ympäristöjä kannattaa rajoittaa. Jokaisen koiran liikunnan on oltava ympäristöstä riippumatta monipuolista ja säännöllistä.

Laadukas lenkki voi sisältää esimerkiksi rauhallisen alkuvaiheen, vauhdikkaamman keskivaiheen ja rauhallisemman lopun. Hyvän lenkin aikana voi tapahtua vaikka haistelua, kiipeilyä, raskaampaa ja kevyempää liikuntaa sekä koulutuspelejä. Ainoastaan kävelyä ja haistelua sisältävä lenkki ei riitä täyttämään monenkaan koiran laji- ja rotutyypillisiä tarpeita. Lenkille voi lisätä sisältöä esimerkiksi kiville ja kannoille kiipeilemällä, puiden kiertämistä opettelemalla tai kannustamalla koiraa kaivamaan kuoppia. Moni koira intoutuu kaivuupuuhiin, jos oma ihminen alkaa kuopia maata. Myös haastavasta metsämaastosta etsittävät namit ovat yleensä koirien mieleen ja tarjoavat rauhallista liikuntaa, joka tukee samalla syvää lihaksistoa.

Yhtenä nyrkkisääntönä liikunnan määrään voidaan sanoa, että jos koira toistuvasti lähtee ulos hyvin kiihtyneenä, ulkoilua on todennäköisesti liian vähän tai sen laatu on koiralle sopimatonta. Myös liiallinen ulkoilu tai sen aikana tapahtuva aktivoiminen voi väsyttää koiraa, ja väsymys voi kääntyä ylivirittyneisyydeksi.

Osa vauhdikkaasta liikunnasta voi myös lisätä koiran virittyneisyyttä. Yksi tavallinen ylivirittyneisyyden syy on pallon tai kepin heittämisen vaikutus. Heittoleikit lisäävät koiran elimistössä aktiivista toimintaa, ja fysiologiset reaktiot voivat olla jopa samoja kuin yksinoloon liittyvän kiihtyneisyyden aikana. Näissä tapauksissa elimistön kiihtynyt toiminta voi alkaa yleistyä. Toistuvan pallonheiton sijaan sopivaa on kokeilla esimerkiksi väsyttäviä repimisleikkejä. Jos tuntuu, ettei oma koira lähde mukaan repimisleikkiin, kannattaa yrittää erilaisia tapoja. Lelua voi heiluttaa puolelta toiselle vain kevyesti, vetää maata kohden koirasta poispäin tai juosta lelun kanssa koiraa pakoon. Välillä kesken leikin on suositeltavaa pyytää koiraa vaikka istumaan tai menemään maahan ja rauhoittumaan pieneksi hetkeksi, minkä kautta koira saa taas jatkaa lelulla leikkimistä. Näin leikkimiseen saadaan myös rauhoittumisen osia.

Koiran liikunnan tulisi olla jakautunut tasaisesti ympäri sen valveillaoloajan. Jos koiran ulkoilu painottuu vain yhteen aikaan vuorokaudesta, lenkkien välit ovat kovin pitkiä, tai esimerkiksi aamulenkki erittäin lyhyt, on todennäköistä, että koiran hyvinvoinnissa on ulkoiluun liittyvä puute. Ulkoilu on hyvä jakaa kolmeen tai korkeintaan neljään keskenään saman mittaiseen ulkoiluun, tai pitää korkeintaan yksi ulkoiluista hieman muita pidempänä. Lemmikkikoiralle ei tavanomaisesti riitä ulkoiluksi oleilu kotipihalla, vaan ne kaipaavat kävelemistä vähintään kodin ympäristössä ihmisen kanssa. Hyvä nyrkkisääntö on tehdä kolme lenkkiä päivässä ja aikuisella, terveellä koiralla pitää lyhyimmänkin ulkoilun pituus vähintään puolessa tunnissa.

TEE NÄIN: Tarkista koirasi ulkoilun määrä ja sisältö. Onko liikuntaa sopivissa määrin ja onko se sisällöltään mielekästä?

Seksuaaliset tarpeet

Myös yliseksuaalisuus voi olla koiralle kuormittava tekijä. Haistelun määrä ja laatu viestii tavallisesti koiran hyvinvoinnista: hyvinvoiva koira malttaa haistella lenkin aikana, mutta ei suhtaudu hajuihin pakkomielteisesti. Pakkomielteinen haistelu liittyy usein uroskoirien hormonitoimintaan ja jos sen yhteydessä koira nuolee toisten koirien pissoja tai suupielestä tulee vaahtoa, koiran kastroimista on mielekästä harkita. Leikkaamattoman koiran tarpeet jäävät täyttymättä ja se kokee ympäristönsä rajoittavaksi. Koska koiran ei voi antaa toteuttaa itseään rajattomasti, koiran leikkauttamista suositellaan sekä psyykkisistä että terveydellisistä syistä, ellei koiraa ole tarkoitus käyttää jalostukseen. On kuitenkin hyvä tietää, että moniin asioihin pelokkaasti suhtautuvan uroskoiran kastroiminen voi lisätä sen pelkoon ja epävarmuuteen liittyvää käyttäytymistä entisestään. Tämä on seurausta hormonitoiminnan muutoksista, joten haasteellisen tai epävarman koiran kanssa kastroinnista kannattaa keskustella ensin ammattilaisen kanssa. Jos koira on muuten tasapainoinen ja sen voi olettaa kestävän äkilliset hormonivaihtelut, yksi hyvä mahdollisuus on kokeilla hormoni-implanttia ennen lopullista kastrointipäätöstä.

Kaikki seksuaalisuuksi tulkittava käyttäytyminen ei liity sukupuolikäyttäytymisen. Esimerkiksi koirien toisen koiran päälle hyppiminen (ns. paritteluliike), tulkitaan usein virheellisesti. Tulkintoja kuulee alistamisyrityksistä paritteluyrityksiin, mutta kyseessä on tavallisimmin koiran stressikäyttäytyminen. Jos koirasi hyppii jossakin tilanteessa toisten koirien tai ihmisten päälle, se todennäköisimmin kokee tilanteessa stressiä, jonka elimistöllinen reaktio aiheuttaa käyttäytymisen. Jos koira tekee käyttäytymistä koirapuistossa, vieraille ihmisille kotona, tai oman perheen koirille, on syytä tutkia, mikä koiraa tilanteissa hermostuttaa ja kuinka sen stressiä voidaan vähentää. Tavallisimmin tilanteet on syytä ensimmäiseksi purkaa niin, ettei koira päädy hermostuttaviin tilanteisiin vaan saa niihin etäisyyttä esimerkiksi koiraportilla.

TEE NÄIN: Tarkkaile arjessa, onko uroskoirallasi yliseksuaalista käyttäytymistä tai stressikäyttäytymistä, joka voisi kertoa sen hyvinvoinnin ongelmista.

Sosiaaliset suhteet toisiin koiriin

Mahdollisuus sosiaalisiin suhteisiin toisten koirien kanssa on monelle koiralle kriittisen tärkeä hyvinvointitekijä. Osalla koirista haukkuminen toisille koirille hihnassa alkaa leikin estymiseen liittyvästä turhautumisesta, joka kääntyy myöhemmin aggressiivisuuden näköiseksi käyttäytymiseksi. Tällöin omistaja herkästi eristää koiraa entisestään, koska epäilee koiran muuttuneen aggressiiviseksi toisille koirille.

Koiran kanssa olisi hyvä luoda sosiaalisia suhteita toisiin aikuisiin, tuttuihin koiriin. Jos oman koiran käyttäytyminen on alkanut epäilyttää, voi pyytää ennalta tunnettua sosiaalista ja pelkäämätöntä koirakaveria tulemaan kaksipuoliseen koirapuistoon aidan eri puolelle, niin että molemmat koirat ovat vapaana. Näin voidaan nähdä, kuinka oma koira lähtee kommunikoimaan toisen koiran kanssa. Jos kommunikoiminen sisältää sosiaalisia eleitä, kuten leikkikumarruksia ja rentoa kehon kieltä, koirat voivat todennäköisesti myöhemmin tavata aidan samalla puolella. Jos koira on silminnähden jännittynyt, nostaa karvansa pystyyn, murisee tai haukkuu useilla tapaamiskerroilla, voidaan todeta, ettei koira uskalla tai halua osallistua tällaisiin tapaamisiin. Ammattitaitoinen kouluttaja voi auttaa koiran epävarmuuden työstämisen kanssa.

Mikäli käytät koiraasi koirapuistoissa tapaamassa toisia koiria, huolehdi aina, ettei koirasi kiusaa muita tai tule kiusatuksi. Usean koiran tapaamiset ovat suurelle osalle koirista liian stressaavia, mikä voi jäädä omistajalta huomaamatta. Koirapuistoon ei tulisi viedä koiraa, joka päätyy tappeluihin, hyppii toistuvasti toisten selän päälle, käyttäytyy hallitsevasti tai on alati omistajan jalkojen takana piilossa.

TEE NÄIN: Järjestä koirallesi lisää sosiaalisia suhteita toisten koirien kanssa, jos ne ovat jääneet vähäisiksi. Huomioi tilanteissa erityisesti turvallisuus ja kaikkien osapuolten viihtyminen.

Ihmissuhteet

Sosiaaliset suhteet ihmisten kanssa ovat monen koiran elämän tärkein tukipilari. Lemmikiksi kesyyntynyt koira rakastaa huomiota. Omistajasta voi tuntua haastavalta tietää, mikä määrä huomiota koiralle on tarpeeksi, erityisesti koska ihmisten pöytäpuheissa kiertää paljon keskustelua vanhan ajan koulutusneuvoista, kuten siitä että koira ei saisi tulla sänkyyn tai sohvalle, tai ettei koira saisi mennä ennen ihmistä ulos ulko-ovesta. Nykytieteen avulla olemme onneksi saaneet tietää, että nämä ohjeet voi unohtaa. Huomion arvoista kuitenkin on, että jos koira viettää kaiken aikansa vain ihmiseensä kiinnittyneenä, voi yksinoleminen hankaloitua. Erottamisesta ahdistuvan koiran kohdalla pakotettua, ahdistavaa eroa ei tulisi kuitenkaan koskaan käyttää koiran koulutuskeinona.

Monille koirille erityisen tärkeää on nukkua laumassa pinoina ihmisten ja perheen muiden koirien kanssa. Illan televisionkatseluhetket sohvalla ovat oikein sopivia tähän. Mikäli koira kokee hellyyden puutetta, se heijastuu melko varmasti yksinoloaikaan. Vailla tieteellistä perustaa kiertää harmillisesti ohjeita myös jääkausimenettelystä, jossa eroahdistunut koira ajetaan pois ihmisen luota tavoitteena, että koirasta tulisi siten itsenäisempi. Häätämisen seurauksena koirasta tulee todennäköisemmin usein masentunut ja välttelevä, mikä todella vaarantaa koiran fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Tämä puolestaan nostaa pitkällä aikavälillä erilaisen ongelmakäyttäytymisen riskiä. Eroahdistuksen ja yksinolo-ongelmien hoitoon ei ole olemassa pikaratkaisuja.

Koiran elämän tulisikin olla sopivassa suhteessa täynnä sekä ihmisen kanssa olemista, että sopivissa rutiineissa yksin olemisen harjoittelua. Onnellinen koira kohdataan sen elämässä aidosti ja ihmiset viettävät sen kanssa aikaa joutilaana; sylitellen ja rapsutellen vuoden jokaisena päivänä. Suurin osa koirista kaipaa paljon läheisyyttä ja ne kokevat herkästi ahdistuneisuutta, jos ihminen ei vietä niiden kanssa aikaa, suhtautuu koiraan usein välinpitämättömästi tai tekee koiran kanssa vain aktiivisia asioita. Koiran kanssa kannattaa tehdä myös passiivisia asioita, kuten lukea kirjaa, katsoa televisiota tai istua ulkona katselemassa maailman menoa. Kotioloissa koiralle on kuitenkin hyvä opettaa myös, että huomiota ei ole aina jakamattomasti saatavilla ja siten välillä jättää koiran ehdotukset esimerkiksi syliin tulemisesta huomiotta. Kun koira luopuu huomiosta ja siirtyy muualle, sen voi pian rauhoittumisen jälkeen kutsua syliteltäväksi. Näin koira voi sekä oppia sosiaalisesta tilanteesta luopumista, itsenäistä leporutiinia, että saada tarvitsemaansa huomiota. Koiran hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin huomioitava, että myös koiralla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä ja saada usein huomiota juuri omasta aloitteestaan.

TEE NÄIN: Mieti koirasi sosiaalisia suhteita ihmisten kanssa. Onko koirallasi riittävästi rauhoittavaa sylittelyaikaa, sekä aktiivista yhdessä tekemistä?

Kokemuksellisuus: tunteet

Nykyään tiedämme, että eläimillä on tunteet ja että jopa kalat kokevat kipua. Koirien tunnetutkimuksissa on havaittu, että koiralla on samat perustunteet kuin ihmiselläkin:

• pelko
• aggressiivisuus
• leikkisyys
• hoivaaminen
• kiintymys
• etsiminen
• seksuaalinen halu
• ilo
• inho
• suru
• hämmästyminen

Koira ei osoita mieltään

Toisin kuin usein ajatellaan, koira ei tunne syyllisyyttä, kostonhalua tai osoita mieltään ihmiselle. Sen sijaan koira on taitava tilanteenlukija, joka muun muassa haistaa hormonit ihmisen iholta ja pystyy reagoimaan ihmisen kielteiseen tunnetilaan. Kyse on siis oppimisesta. Koira ei tunne oikeaa tai väärää eikä sosiaalisia normeja, mutta se oppii, millä tavalla reagoivasta ihmisestä seuraa ongelmia. Siksi koira voi alkaa ihmisen mielestä “näyttää syylliseltä” tai käyttäytyä alistuneesti tai liehittelevästi.

Koira oppii esimerkiksi, että yksin ollessaan se pystyy syömään pöydältä ottamansa ruoan rauhassa, mutta se ei koe tekevänsä väärin. Koira kuitenkin tietää, että ihmisen läsnäollessa samasta käyttäytymisestä voi seurata ongelmia. Toisin kuin ihmisillä, koirilla ei ole kehittynyttä poimuttunutta myöhäisaivokuorta, mistä johtuen koiran kyky aiheuttaa tietoisesti tunteita toisessa yksilössä tai pohtia mitä muut ajattelevat koirasta, voidaan poissulkea. Koiranomistajien virheelliset johtopäätökset koiran tavoitteista saada valtaa, osoittaa mieltään tai kostaa, johtavat herkästi haitallisiin koulutusmenetelmiin ja koiran ongelmakäyttäytymisen lisääntymiseen.

Reilu resurssien jako

Koirien mustasukkaisuudesta käydään tutkimusmaailmassa vielä keskustelua, mutta toistaiseksi parhaana tulkintatapana pidetään ennemmin yksiselitteisesti resursseihin ja niiden tarpeeseen liittyvää käyttäytymistä. Resurssilla tarkoitetaan kaikkea koiralle tärkeää, kuten nukkumapaikkaa, ihmisseuraa ja ruokaa. Koira voi esimerkiksi olla tarkka siitä, että se tulee itsekin silitetyksi, kun perheen toista koiraa rapsutellaan. Tutkimustulosten puutteessa mustasukkaisuutta ei voida lukea koiran perustunteisiin.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että koira tunnistaa jossakin määrin eriarvoisen kohtelun itsensä ja toisen koiran välillä. Koira pistää merkille, mikäli toiselle koiralle tarjotaan tehtävän suorittamisesta ruokaa, ja sille ei. Jatkuva resursseista kilpaileminen on raskasta ja voi osaltaan heikentää koiran hyvinvointia. Useamman koiran taloudessa kannattaakin kiinnittää huomiota resurssien riittävään saatavuuteen niin, ettei niistä ainakaan olisi pulaa. Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi sosiaalisia suhteita ihmisiin, nukkumapaikkoja, ruokaa, leluja ja luita. Vaikka saman perheen koirilla ei näyttäisi olevan resurssikiistoja, koirien resurssitilanteita kannattaa suojata mahdollisimman yksiselitteiseksi. Kaksi koiraa on esimerkiksi viisasta ruokkia portin eri puolilla, jotta koirat eivät koe ihmisen huomaamatta painetta mahdollisimman nopeaan ruokailuun.

Ilot ja pettymykset

Oman koiran tunteet voivat jäädä vahingossa huomiotta, ellei niihin kiinnitä erityistä huomiota. Hyvä käytäntö on pitää kahden viikon ajan päiväkirjaa siitä, milloin näkee oman koiransa riemastuvan jostakin, ja milloin sen näkee pettyvän. Näin voidaan saada tietoa siitä, kuinka paljon koiran elämä sisältää epävarmuutta, ihmetystä, iloa ja pettymystä. Jos jonakin päivänä kohtia jää tyhjäksi, voimme olla varmoja, että emme ole huomanneet tapahtumia.

Mikä sitten voisi olla koiralle pettymyksen hetki? Yksi tavallinen tilanne on, että omistaja pukee ulkovaatteet päälleen, mutta koira ei pääsekään mukaan ulos toisin kuin se oli ehkä ajatellut. Tästä syystä on hyvä opettaa koiralle, milloin se on lähdössä mukaan. Koiralle voi esimerkiksi pukea valjaat ennen kuin alkaa itse pukea ulkovaatteita aina silloin, jos koira on pääsemässä mukaan. Se vähentää koiran mahdollisuuksia miettiä asiaa ennakkoon tai pettyä tilanteeseen. Koiralle voi myös opettaa, että ihmisen lähtiessä kotoa ilman koiraa, ihminen sanoo aina jotakin samalla tavalla, esimerkiksi “ei voi tulla” tai “minä lähden kauppaan”. Jos koira pelkää yksin olemista aidosti, sanat eivät auta, vaan yksin olemiset tulee lopettaa ja opettaa huolella alusta.

Koiran elämästä tulisi löytyä paljon ilon ja innostumisen aiheita. Kenenkään elämä ei ole vain iloista ja hauskaa, mutta koiranomistajana meillä on vastuu koiran hyvinvoinnista ja siitä, millaisia tunteita sen päivään pääasiallisesti sisältyy. Melkein kaikki asiat voidaan kouluttaa koiralle mukavaksi, tai edes ennakoitavaksi. Tärkeintä on, että koiran iloisuuden hetkiä on huomattavasti enemmän kuin tilanteita, joissa huomaamme koiran pahoittavan mielensä. Ulkona toistuvat hauskat harjoitukset, samaan vuorokaudenaikaan tapahtuvat ennakoitavat sylittelyt ja leikit tai vaikka uusi lelu tai luu voivat olla koiran arjen tunteiden kannalta merkittäviä tekijöitä. Myös iloiset vierailut tuttujen ihmisten ja koirien kanssa piristävät monen koiran arkea.

TEE NÄIN: Pidä päiväkirjaa koirasi iloista ja pettymyksistä. Huomaatko, kumpia on havaittavissa enemmän ja voitko vaikuttaa koiran hyvinvointiin vähentämällä huonoja, ja lisäämällä hyviä tuntemuksia?

Ehdotukset

Toinen mielekäs päiväkirjatehtävä on tutkia sitä, paljonko valintoja ja ehdotuksia koira saa elämässään tehdä. Voiko koira ehdottaa arjessa asioita ja kuinka usein ehdotuksiin vastataan myönteisesti? Koirien tyypillisiä ehdotuksia ovat syöminen, syliin tuleminen ja rapsuttaminen, ulkoileminen ja leikkiminen. Tarkoitus ei ole aiheuttaa tilannetta, jossa koira saa kerjäämällä haluamansa herkut tai pääsee aina halutessaan takapihalle, sillä on olemassa valtavasti muitakin tilanteita antaa koiran tehdä ehdotuksia, kuten antaa koiran ajoittain ulkoillessa päättää, mihin suuntaan se haluaa lenkkeillä. Ihminen voi myös vastata useammin koiran leikkipyyntöihin myönteisesti. Koiran ehdotukset ovat tavallisesti osoitus koiran hyvinvoinnin tilasta ja siitä, mitä koira sillä hetkellä eniten kaipaa. Ehdotuksiin kannattaakin suhtautua hyödyllisenä informaationa koiran hyvinvointitarpeista.

TEE NÄIN: Tutki, kuinka paljon koirasi voi vaikuttaa elämäänsä saaden kaipaamiaan hyvinvointiasioita tapahtumaan. Voitko lisätä kyllä-vastauksia koiran ehdotuksiin?

Suhtaudu positiivisesti ja varo virhetulkintaa

Koiran ongelmakäyttäytymisen kokonaisvaltaisessa hoidossa on keskeistä, että virhetulkintojen ja koiran inhimillistämisen tai syyttämisen sijaan omistaja suhtautuu koiraansa positiivisesti ja pyrkii auttamaan koiraa. Ongelmallisesti käyttäytyvä koira yrittää sopeutua sille liian haastavaan ympäristöön, joten käyttäytymiseen tulisi ensisijaisesti suhtautua avunpyyntönä

TEE NÄIN: Avaa koirasi päivärutiinit. Kirjaa siihen mitä ja mihin kellonaikaan koirasi elämässä tapahtuu. Kirjoita tarkkaan ylös, mitä kukin rutiini sisältää ja vertaa niitä tekstissä annettuihin hyvinvointivinkkeihin esimerkiksi hyvän liikunnan suhteen. Pohdi, mitä kaikkea on syytä muuttaa ja pitäydy suunnitelmassa ainakin 3 viikkoa ennen uusia muutoksia, ellei koirasi käyttäytyminen ala radikaalisti pahentua. Muista kuitenkin, että hyvinvoinnin muuttaminen muuttaa aina käyttäytymistä eikä yhden päivän yliaktiivisuus esimerkiksi tarkoita, etteivät ratkaisut olisi olleet hyviä.

Pelko on koiralle haitallinen, voimakas kokemus

Pelko on epämiellyttävä uhan läsnäolon tunne, joka rekisteröityy koiran mantelitumakkeessa. Paitsi että pelko on tunnetila, se on myös neurobiologinen ja fysiologinen ilmiö. Pelko on koiralle alkukantainen tunnetila, joka on auttanut lajia selviytymään. Luonnonvalinta on luonnossa karsinut uhkearohkeimmat yksilöt, mutta ihmisten parissa eläminen on tuonut pelottomammillekin yksilöille mahdollisuuden selvitä. Pelolle altistuminen voi olla jo yksittäisenäkin kokemuksena haitallinen, mutta pitkällä aikavälillä toistuvat pelkokokemukset voivat aiheuttaa pysyvää haittaa koiran psyykelle ja terveydelle. Tästä syystä, sekä koulutuksen mahdollistamiseksi, on erityisen tärkeää, ettei yksinoloa pelkäävää koiraa altisteta yksin jäämiseen liittyville pelkokokemuksille.

Pelkoreaktion voimakkuus on tilannesidonnainen ja yksilöllinen. Pelkoreaktion aikana koiran vereen voi esimerkiksi vapautua lisää sokeria, sydämen syke voi tihentyä, ja veri siirtyä erityisesti sydämeen, aivoihin ja lihaksiin. Elimistöön voi vapautua adrenaliinia ja muita stressihormoneja. Koirasta tulee tarkkaavainen ja valmis pakenemaan tai taistelemaan. Pelko, ja erityisesti paniikki, on koiran keholle äärimmäinen koettelemus.

Pelon neurobiologiset ja fysiologiset tekijät voivat vaikuttaa myös koiran muuhun käyttäytymiseen. Panskepp ja kollegat (1984) totesivat aihetta tutkiessaan, että pelon aktivoituminen tietyssä osassa aivoja heikentää koiran mahdollisuutta leikkiin. Pelkoreaktion toistuminen usein myös vähentää aivojen leikkiin innostavien osien toimintaa. Yksin olemisen pelolle toistuvasti altistuva koira on siis sekä uhassa sairastua stressin vaikutuksesta että muuttua mm. vähemmän leikkisäksi ja kokonaisvaltaisesti ahdistuneemmaksi.

Koiran hermosto pyrkii tasapainotilaan, joka tunnetaan myös nimellä homeostaasi. Mikäli pelkovaikutukset ovat pitkäaikaisia ja keholla ei ole mahdollisuuksia päästä tasapainotilaan, sekä tunteisiin että fysiologiaan liittyvät toiminnot voivat muuttua. Pitkällä aikavälillä koiralle voi kehittyä krooninen stressi. Pelon aiheuttaman stressin tuomia sairauksia voivat olla muiden joukossa esimerkiksi erilaisten rauhasten toimintakyvyn heikkeneminen, immuunitason heikentyminen tai vatsahaavat. Stressi syntyy autonomisen hermoston ja endokriinisen järjestelmän vaikutuksesta ja stressiä tarvitaan kaikkeen arkipäiväiseen toimintaan. Liiallinen stressi kuitenkin tuottaa haittaa sekä elimistölle että psyykkeelle.

Tutkimuksissa on havaittu erilaisten pelkoon liittyvien yksinolotilanteiden lisäävän koiran stressihormonitasojen nousua. Stressihormoneista erityisesti kortisoli voi vaikuttaa koiraan kiihdyttävästi jopa viikon ajan yksittäisen tapahtuman jälkeen. Lisäksi on havaittu, että koiran päästessä tervehtimään kotiin saapuvaa omistajaa, tuottaa sen elimistö tavallista suuremman määrän endorfiinia. Endorfiini on hyvän olon tunteeseen liitetty välittäjäaine, josta koira voi tulla riippuvaiseksi yhdessä omistajan kotiinpaluusta koituvan helpotuksen tunteen kanssa. Eroahdistuskoiran hysteriaa voi lisätä myös muista eroahdistuksen fysiologisista vaikutuksista johtuva histamiinin vapautuminen elimistöön, joka aktivoituu endorfiinin poikkeuksellisesta erityksestä. Histamiini voi aiheuttaa kutinaa ja siten levottomuutta. Eroahdistukseen liittyvät fysiologiset oireet voivat siis yhdessä saada aikaan pakkomielteisesti käyttäytyvän koiran, joka pyrkii keinolla millä hyvänsä paitsi eroon pelon aiheuttajasta, myös saamaan endorfiiniannoksensa omistajan palatessa. Narkomaanin kaltainen käyttäytyminen kuulostaa hurjalta, mutta se on osuva sanonta, sillä ihmisillä vastaavanlainen endorfiinikoukku on tutkimuksissa yhdistetty mm. päihderiippuvaisuuteen. Yllämainituista syistä elimistön voimakas välittäjäainetoiminta voi toistuessaan aiheuttaa lisääntyviä ongelmia yksinoloon, vaikka lähtötilanteessa koiran käyttäytyminen olisikin vielä lievää tai kohtalaista hermostuneisuutta.

Pelko vaikuttaa negatiivisesti koiran tunnemaailmaan ja haittaa myös yksin olemisen harjoittelua. Yksinoloharjoittelu tulisikin tapahtua tilanteessa ja ympäristössä, joissa koira ei koe pelkoa tai ahdistuneisuutta. Vanhakantainen ohjeistus, jossa koira jätetään yksin eikä palata kotiovesta sisään koiran haukkuessa, on koirille haitallinen. Koiran ongelmanratkaisukyky heikentyy, kun se yrittää selviytyä ahdistavasta tilanteesta. Tällöin koira ei pysty vastaanottamaan palautetta haukkumisestaan ja sillä välin, kun koiran omistaja odottaa ulkona haukkumisen loppumista, koira ehtii altistua pelolle entisestään. Harjoittelun olisikin tärkeää keskittyä sellaiseen yksinoloharjoittelun vaikeustasoon, jossa koira ei hauku tai koe hiljaistakaan ahdistuneisuutta yksinollessaan.

Jos koira kärsii erilaisista peloista, pakko-oireisuudesta tai yleistyneestä ahdistuneisuudesta, voi olla syytä harkita lääketukea koulutuksen tueksi. Myös vakavan eroahdistuksen hoidossa lääkitys saattaa olla tarpeen. Olennaista on löytää sopiva lääkitys aiheeseen erikoistuneen lääkärin kanssa ja muistaa, että mielialalääkkeitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi ilman käyttäytymisterapiaa. Väärin ja useimmiten liian heppoisin perustein valittu mielialalääkitys voi johtaa entistä vaikeampiin ja pitkittyviin käyttäytymisongelmiin. Lääkitystä aloittaessa tulisi olla vain varma, että kyse on eroahdistuneisuudesta, ja että koiran hyvinvointitekijöihin on jo panostettu merkittävästi.

TEE NÄIN: Selvitä artikkelin oirekuvausten ja koirasi yksin oloista tehdyn seurannan perusteella, kärsiikö koirasi pelosta ja voiko se oppia olemaan yksin ilman, että arjen pakolliset, liian pitkät yksin olemiset lopetetaan. Jos koirasi altistuu pelolle, lopeta koiran yksin jättäminen. Jos voit, käytä apunasi ammattilaista. Kouluttajia löydät esimerkiksi Kouluttajat-sivultamme.

Koiran käyttäytyminen kertoo ongelman luonteesta

Vaikka olennaista ei ole välttämättä erottaa, onko koiran käyttäytymisessä kyse eroahdistuksesta syndroomana vai muunlaisesta yksinolo-ongelmasta, on silti tärkeää ymmärtää käyttäytymiseen liittyvää oppimishistoriaa ja tämänhetkisiä emootioita. Oman koiran tausta, käyttäytyminen ja siihen johtaneet syyt on huomioitava koulutusta ja hyvinvoinnin muuttamisen menetelmiä valittaessa. Keskustelufoorumilta saadut ohjeet ovat todennäköisesti hakuammuntaa, ja ”vähän kaiken” kokeileminen heikentää koiran rutiineja, ennakoitavuutta ja sitä kautta hyvinvointia entisestään. Koirien tilanteet ovat keskenään niin erilaisia, että yhdelle sopiva neuvo voi pahentaa toisen ahdistuneisuutta.

Yksinolo-ongelmissa jokin tietty oire ei yksiselitteisesti tarkoita tietynlaista ongelmaa, mutta karkeita luokitteluja voidaan tehdä. Seuraavissa kappaleissa käydään läpi yleisimpiä oireita, ja mitä niistä mahdollisesti voidaan päätellä.

Sisälle virtsaaminen

Sisälle virtsaaminen liittyy tavallisesti voimakkaaseen eroahdistukseen (pelko ja ahdistuneisuus). Jos koira laskee alleen jo omistajan valmistellessa lähtöä tai heti kun se jää yksin, on tilanne hälyttävä. Vaikka uroskoira virtsaisi seinää vasten merkkailun tapaan, liittyy käyttäytyminen todennäköisesti ahdistuneisuuteen tai sen kaltaiseen tunnetilaan, joka lisää aineenvaihduntaa elimistössä.

Joskus sisätiloihin virtsaaminen on oire terveysmurheista. Virtsanäytteen tutkimista voidaankin pitää minimivaatimuksena ennen koulutuksen aloittamista. Joillakin rescuekoirilla tavataan virtsaamista omistajan hajujen tai oman pedin päälle, mikä liittyy todennäköisimmin hajujen lähellä pysyttelemiseen ahdistuneisuudesta huolimatta. Jos koiran historiaan liittyy esimerkiksi ahtaissa häkkiolosuhteissa asumista, tämä voi myös olla tottumuskysymys.

Ulostaminen liittyy myös aineenvaihdunnan kiihtymiseen ahdistuksen seurauksena. Sisätiloihin virtsaavan tai ulostavan koiran tila on tärkeää tutkia tarkemmin ammattilaisen avulla, sillä yksin kotona tehtävä seuranta ja pienet muutokset eivät todennäköisesti riitä ongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi koiran kärsimys voi pahentua ja pitkittyä itsehoitoyritysten aikana.

TEE NÄIN: Jos koirasi virtsaa sisälle, selvitä voiko taustalla olla terveysongelma. Jos virtsaaminen johtuu yksin olemisen pelosta, lopeta koiran yksin jättäminen koulutuksen ajaksi.

Ulospääsyteiden tuhoaminen

Ulospääsyteiden tuhoaminen on merkki ahdistuneisuudesta ja monesti myös voimakkaasta pelosta. Koira pyrkii pääsemään oven tai ikkunan kautta omistajansa perään. Vähäisempi hermostuneisuus voi loppua koiran todetessa, ettei ulko-oven raapiminen johda ulospääsyyn. Koiran jättämistä repimispuuhan pariin ei kuitenkaan tulisi käyttää koulutusmenetelmänä. Voimakkaassa eroahdistuksessa koiralle voi ulospääsy-yritysten aikana syntyä niin voimakas paniikki, että se mahdollisesti satuttaa itsensä. Ei ole tavatonta, että eroahdistuksesta kärsiviltä koirilta löytyy eläinlääkärissä mm. katkenneita kynsiä ja murtuneita leukoja.

TEE NÄIN: Jos koirasi tuhoaa ulospääsyteitä, pelko on liian voimakas, jotta koiraa voisi kouluttaa yksin olojen aikana. Koiran hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi koiran yksin jättäminen on hyvin tärkeää lopettaa.

Irtaimiston tuhoaminen

Irtaimiston tuhoaminen tai kantaminen voi johtua monesta syystä. Sopivan tekemisen puutteessa oleva koira voi purkaa turhautumistaan esineiden järsimiseen, jonka yhteydessä tapahtuu monesti myös esineiden siirtämistä koiran mielestä sopivaan järsimispaikkaan. Jos koira kantaa esineitä tai omistajan vaatteita tuhoamatta niitä, tehden niistä kekoja tai vain siirrellen niitä paikasta toiseen, kyseessä on todennäköisesti koiran selviytymiskeino, jonka tarkoituksena on lievittää koiran ahdistuneisuutta omistajan hajuilla. Kannetut esineet ovat tällöin yleensä niitä, jotka ovat helpoimpia kantaa tai joissa on eniten oman ihmisen hajuja. Jos koira kantaa hajuja mukanaan, niitä kannattaa varta vasten jättää koiran kannettavaksi, jotta koiran yksin oleminen olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi ihmisen pienet, juuri käytetyt vaatteet voivat olla sopivia kannettavia. Pahasti yksinolopelkoiset koirat eivät kuitenkaan tavallisesti hyödy hajujen läsnäolosta.

TEE NÄIN: Jätä koirallesi omia hajujasi joiden päällä se voi maata tai joita se voi kantaa, jos tämä lievittää koirasi hermostuneisuutta yksin olemisen aikana.

Haukkuminen ja ulvominen

Ääntely on tavallinen yksin olemiseen liittyvä ongelma. Koirilla tunnetaan eroahdistukseen liittyvä distress call (aikaisemmin mainittu kutsuhuuto), jonka tarkoitus on saada kiintymyksen kohde palaamaan takaisin. Ääntelystä voidaan kuitenkin lopulta päätellä hyvin vähän. Koira voi toki haukkua saadakseen omistajan palaamaan kotiinsa. Se voi haukkua myös purkaakseen turhautunutta kiihtymystilaansa, joka voi johtua omistajan lähtemisestä, terveysmurheista tai virikkeellisen tekemisen puutteesta. Rappukäytävästä kuuluvat äänet voivat myös saada koiran vahtihaukkumaan tai reagoimaan ääneen ahdistuneisuudella, mikä purkautuu haukunnalla. Koira voi myös vinkua ja itkeskellä hiljaa, mikä tavallisimmin liittyy joko koiran ahdistuneisuuteen yksin jäämisen seurauksena tai puutteellisena leporutiinina. Koira ei ymmärrä mennä lepäämään omistajan lähdettyä ja jää sen vuoksi ääntelemään hiljakseen. Myös koiran ruumiinrakenne ja käyttötarkoitus vaikuttavat siihen, miltä ääntely kuulostaa. Ainoastaan pitkäkestoisesta, voimakkaasta ulvonnasta voidaan melko varmasti sanoa, että koira on ahdistunut ja/tai pelokas. Toisaalta pitkäkestoinen ulvominen on tavallista esimerkiksi beagle-rotuisille koirille, eikä välttämättä liity voimakkaaseen pelkoon. Kaikenlainen jatkuva ääntelyn tarve tulisi kuitenkin tutkia tarkemmin ahdistuneisuuden varalta.

Osa koirista vahtii kodin ympäristöstä kuuluvia ääniä. Monet pienet pystykorvat on jalostettu vahtikoiriksi ja osan työnkuvaan on kuulunut hälyttää isompi vahtikoira paikalle. Koiralle itselleen vahtihaukkuminen voi olla vain laji- ja rotutyypillistä käyttäytymistä vailla lisästressiä, mutta naapureita ja koiran omistajaa käyttäytyminen voi hermostuttaa. Jos koira rauhoittuu kotona olevan omistajan ystävällisestä kehotuksesta tehokkaasti, se voi hyötyä myös Digital Dogsitterin soittamista omistajan äänileikkeistä.

TEE NÄIN: Jos koirasi ulvoo voimakkaasti ja pitkäkestoisesti yksin olemisen aikana, koira on hyvin ahdistunut. Järjestä koirallesi hoitojärjestely tai muulla tavoin lopeta yksin olemiset koulutuksen ajaksi.

Läähättäminen ja hikoileminen

Läähättäminen ja tassujen hikoileminen ovat äärimmäisiä stressioireita, jotka liittyvät koiran elimistön kiihtyneeseen toimintaan. Tyypillisesti yksinolo-ongelmissa ne liittyvät ahdistuneisuuteen ja/tai pelkoon. Tassujen hikoilusta saattaa jäädä kuivuneita tassunkuvia lattiaan.

Levoton liikkuminen

Asunnossa liikkuminen voi tapahtua monella eri tavalla. Jos koira vaihtaa paikkaa eri ulospääsyteiden välillä, kuten ulko-ovelta ikkunoille, on se todennäköisesti ahdistunut ja pyrkii omistajansa perään. Koira voi myös liikkua asunnossa ja näyttää siltä, että se selvästi etsii tekemistä. Tämä liittyy tavallisesti joko ylivirittyneisyyteen, jos koiran arjessa ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, tai leporutiinin puuttumiseen. Jos koira ei osaa mennä lepäämään omistajan lähdettyä, se voi jäädä ravaamaan asuntoon hermostuneesti. Ajan kuluessa ravailu itsessään voi alkaa ahdistaa koiraa, ja lopulta yksinolo voi alkaa jopa pelottaa. Koira voi myös harvinaisissa tapauksissa olla asunnossa täysin paikoillaan ja ääneti, mutta silti pelokas. Mikäli koira ei liiku yksinolon aikana juuri lainkaan, vaan on jähmettynyt paikoilleen läähättämään, on se erittäin ahdistunut eikä sitä tulisi jättää yksin. Normaalisti koira vaihtaa paikkaa levätessään noin puolen tunnin - tunnin välein.

Tervehtiminen kotiin palatessa

Myös koiran tapa tervehtiä omistajaa tämän palatessa kotiin voi kertoa koiran yksinolo-ongelmien luonteesta. Jos koira on ihmisen nähdessään hyperaktiivinen, sen on vaikea rauhoittua tai se nukahtaa välittömästi syvään uneen, kannattaa koiran yksinoloaikaa videoida (jos tämä voidaan tehdä tuottamatta koiralle voimakasta pelkoa), tai yksin olemiset lopettaa heti koulutuksen ajaksi. Hyvän yksinolorutiinin omaava koira suhtautuu iloisesti tai passiivisesti omistajan paluuseen eikä mene ylikierroksille. Harvemmin, mutta joskus koirat voivat suhtautua jopa aggressiivisesti omistajan paluuseen, sillä tutkimuksissa on havaittu toistuvan ahdistuneisuuden alkavan liittyä myös sitä seuraaviin tapahtumiin ja tekijöihin. Ennen pitkää koiran ahdistuneisuus ja turhautuminen voivat siis suuntautua omistajaan paluutilanteessa. Tämä on kuitenkin harvinaisempi oire.

Myös epäsosiaalinen, omissa oloissaan viihtyvä koira voi kokea ahdistuneisuutta yksinolon aikana. Nämä koirat saavat tavallisesti omistajan läsnäolosta turvaa, vaikka ne eivät lähestyisikään omistajaa usein. Ongelma voi olla vaikeaa tunnistaa, jos koira ei tavallisestikaan tervehdi omistajaa innostuneesti. Epäsosiaalisempi koira muuttuu sosiaalista koiraa helpommin entistä epäsosiaalisemmaksi omistajaa kohtaan kokiessaan ahdistuneisuutta omistajan toistuvista poissaoloista.

Reagointi lähtösignaaleihin

Omistajan lähdöstä ylikiihtyvä koira on todennäköisesti ahdistunut yksin jäämisestä. Jos koira alkaa osoittaa ahdistuneisuuden merkkejä (kuten ravaamista, läähättämistä, omistajan näykkimistä tai ääntelyä) jo omistajan valmistellessa lähtöä, on koiralla todennäköisesti jo haastavampi yksinolo-ongelma tai eroahdistus. Jotkut koirat voivat käyttäytyä myös aggressiivisesti omistaa kohtaan tämän tehdessä lähtöä. Osa koirista taas ei vaikuta reagoivan omistajan lähtöön mitenkään, mutta yksinolon aikana tapahtuu kuitenkin ongelmallista käyttäytymistä.

TEE NÄIN: Mieti, mitä voit päätellä koirasi reaktioista arkisiin paluu- tai lähtötilanteisiinne. Onko syytä ajatella, että koirasi on ahdistunut, ja lopettaa koiran yksin jättäminen ennen lisätiedon hankkimista?

Oireiden vaihtelevuus

Yksinolo-ongelmista voi kieliä myös koiran vaihteleva käyttäytyminen. Välillä yksinolot sujuvat ilman oireita, välillä eivät. Vaihtelua on myös, jos välillä oireet ovat lieviä, välillä voimakkaampia. Mikäli koiran yksinolon sujuminen on vaikeasti ennustettavaa, on todennäköistä että koiran hyvinvoinnissa on puutteita. Päiväkirjan pito auttaa tässä, sillä syy löytyy todennäköisesti edeltäneen puolen vuorokauden tapahtumista. Myös ongelmat koiran terveydessä aiheuttavat usein vaihtelevaa ja vaikeasti ennustettavaa käyttäytymistä.

TEE NÄIN: Jos koirasi yksin oleminen vaihtelee laidasta laitaan, pohdi koiran terveystarkastuksen tarpeellisuutta.

Tilan rajaaminen yksinolokoulutuksessa

Tilan rajaaminen toimii joillakin koirilla rauhoittavasti yksin olon aikana, vaikka koiran osaamiseen ei ole vaikutettu koulutuksella. Tavallisesti kyseessä on koira, joka ei alun perinkään ole voimakkaasti ahdistunut ja tilan rajaaminen riittää keskeyttämään koiran ongelmakäyttäytymisen, sillä koira voi ahdistua jo kehon fysiologisesta reaktiosta, joka koituu asunnossa ympäriinsä ravaamisesta. Tilan rajaamiseen tulisi kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä kyseessä ei ole koulutuskeino eikä siitä ole tutkimusten mukaan hyötyä eroahdistuksen hoidossa. Jos tilan rajaaminen keskeytetään tai tulee muita yllättäviä tekijöitä, koiran ahdistuneisuus voi jatkua yllättäen. Osa koirista on myös edelleen ahdistuneita tilassa, mutta hiljaisia tai jättävät tuhot tekemättä tilan rajaamisen estäessä niiden liikkeet. Tilan rajaamista voi kokeilla, jos koira ei ole voimakkaasti ahdistunut, eikä omistajalla ole mahdollisuuksia juuri tällä hetkellä panostaa koiran kouluttamiseen. Tilan rajaamiseen liittyvä ratkaisu on kuitenkin tärkeää tarkoin videoida ja huolehtia siitä, ettei koira koe ahdistuneisuutta tai ettei kyse ole vain siitä, että koira muuttuu masentuneeksi ja passiiviseksi tilan rajaamisen seurauksena.

Keskeinen tekijä eroahdistuskoulutuksen suunnittelussa on leporutiinin suunnitteleminen: kuinka koira opetetaan lepäämään yksinolon aikana. Kun lepääminen onnistuu säännöllisesti, koiraa aletaan siedättämään lepäämisen aikana tapahtuviin ihmisen lähtöä muistuttaviin merkkeihin.

Laadukas yksinolokoulutus perustuu rentoutumiseen

Koiran kouluttamisesta ja käyttäytymisen muuttamisesta on mahdotonta laatia ohjeistusta, joka toimisi jokaisen koiran kohdalla. Koiran käyttäytyminen on aina yksilöllistä, minkä vuoksi koulutusratkaisuja on yhtä paljon kuin koiria. Tämä osio sisältää suuntaviivoja ja joitakin ideoita mielekkään koulutuksen toteuttamiseen. Jos koirasi tilanne on vakava, se kärsii voimakkaista peloista ja/tai on vaarassa satuttaa itsensä, lopeta koiran yksin jättäminen ja ota yhteyttä koulutuksen ammattilaiseen.

Yksinolon opettamiseen on kehitetty monenlaisia harjoittelumuotoja, joista maailmanlaajuisesti käytetyin on siedättäminen. Palkkioperusteisin menetelmin kouluttaville luontaisin tapa olisi monesti kouluttaa harjoituksin, jotka keskittyvät jonkinlaiseen tekemiseen, kuten namipalkkioihin tai erilaisiin aktivoiviin harjoituksiin ulko-oven läheisyydessä. Nykytiedon mukaan harjoittelun olisi hyvä kuitenkin olla yksinkertaisempaa ja keskittyä hermoston vaiheittaiseen altistamiseen, kunnes yksinolo alkaa tuntua koirasta luontevalta. Siedättämistä suositellaan siksi, että jos liitämme harjoitteluun suuren määrän virikkeitä ja palkkioita, lisäämme toimintaa juuri sinne, missä halusimme koiran lepäävän aktiivisen tekemisen sijaan. Lepäämisen opettaminen yksinolon aikana onkin koulutuksen tärkein päämäärä. Rentoutuminen on käyttäytymistä, joka vahvistuu ja lisääntyy itsestään kun sen annetaan tapahtua, joten koulutusprosessi keskittyy ennen kaikkea ensimmäiseksi lepäämisen mahdollistamiseen.

Aikaisemmin mainittuja palkkioperusteisia harjoituksiakin voidaan yhdistää harjoitteluun lisäharjoituksina erityisesti sellaisilla koirilla, jotka eivät esimerkiksi pysty edes olemaan vieraan ihmisen käsissä hihnassa tai hoidossa, tai jotka menettävät kaiken malttinsa ihmisen käydessä edes arkipäiväisesti kylpyhuoneessa ilman koiraa, tai jotka reagoivat lähtösignaaleihin äärimmäisen voimakkaasti. Näiden koirien kanssa voidaan tarvita tukevia harjoituksia ennen namien poisjättämistä, joka on kuitenkin aina ensisijaisena tavoitteena. Osalla koirista tehdään myös lisäharjoituksena esimerkiksi ääniin siedättämiseen tai rauhoittumiseen liittyviä harjoitusprotokollia.

Leporutiini perustuu emotionaaliseen ehdollistamiseen, eli koiran levon yhdistämiseen tiettyihin helposti tunnistettaviin vaikutteisiin, kuten musiikkiin, harjoitusalueelle siirtymiseen, omistajan tuoksuisiin vaatteisiin, vesikupin siirtämiseen harjoitusalueelle ja/tai omistajan istumiseen tietyllä paikalla koiran lepoalueen sisällä. Näitä valittuja vaikutteita kutsutaan harjoituskehyksiksi, joista koiran on tarkoitus tunnistaa harjoituksen alku. Harjoittelua voidaan tehdä joko erillisellä portilla aidatulla harjoitusalueella esim. portin takana tai koko asuntoa hyödyntäen.

Taitavasti suunnitellun leporutiinin taustalla on taito tunnistaa oman koiransa rentoutuminen ja palautuminen. Esimerkiksi ulkona tapahtuneen yllättävän tilanteen jälkeen on oppimismielessä mielekästä tarkkailla seuraavia merkkejä koiran käyttäytymisessä, jotka voivat kieliä palautumisesta:

• makuuasentoon asettuminen ja makuupaikan hakeminen
• pedin valmisteleminen kaivamalla
• selällään kieriminen
• leikkiminen, joka sisältää järsimistä tai repimistä ja päättyy rauhoittumiseen
• rento kehon kieli, kuten monella koirarodulla korvien ja hännän rentoutuminen
• terävämpien liikkeiden hidastuminen
• rapsuttaminen tai haukottelu koiran istuessa tai maatessa valmistelevat lepoon, mutta voivat usein toistuvina kieliä myös hermostuneisuudesta

Rauhoittumisen merkkien tunnistamista hyödynnetään yksin olemisen harjoittelussa, joten niiden tunnistamiseen kannattaa käyttää hieman aikaa seuraamalla koiraa liikunnan ja muiden aktivoivien tapahtumien jälkeen. Seuraavissa kappaleissa yksin olemisen harjoittelu on jaettu osatavoitteisiin. Kun rauhoittumisen merkit tunnistaa, niiden voi tarkkailla tapahtuvan jokaisen yksin olemisen osatavoitteen aikana. Näin voi varmistaa, ettei koulutusprosessista putoa juuri levon ja palautumisen merkitys pois. Jos koet itse epävarmuutta harjoituksen aikana siitä, pysyykö koirasi rentona, vaistosi on todennäköisesti oikeassa. Toista harjoituksia samalla ja myös hieman helpommalla vaikeusasteella kunnes olette molemmat varmasti rentoja ja onnistumiset ovat arkipäivää.

Yksinolokoulutuksen tärkeimmät pilarit ovat

• Leporutiini. Säännöllinen, tunnistettavista harjoituskehyksistä alkava lepääminen, joka säilyy vähintään 15 minuuttia.
• Siedättäminen. Poistumista muistuttavien asioiden systemaattinen toistaminen koiran levon edelleen säilyessä.
• Lisäharjoitukset, jotka voivat sisältää myös ruokapalkkioita. Lisäharjoituksia käytetään tavallisesti esimerkiksi sellaisten lähtötilanteiden opettamiseen, jossa koiran on haastavaa jäädä kotiin muiden kanssa yhden perheenjäsenen lähtiessä, koira tarvitsee osaamista jäädä esimerkiksi makuualustalle makaamaan oman ihmisen erkaantuessa, tai halutaan hyödyntää vastaehdollistamista namipalkkioin esimerkiksi lähtösignaalien kuten avainten kilistämisen harjoitteluun.

Useat onnistumiset johtavat etenemiseen

Vaikka harjoitusten onnistumisista on helppo innostua, kannattaa maltti pitää ensimmäisenä mielessä kaikessa yksin olemisen harjoittelussa. Yksinolokoulutuksessa on kyse ennen kaikkea rutiineista ja koiran osaamisesta, joten yksittäiset onnistumiset eivät vielä riitä perusteeksi vaikeuttaa harjoitustasoa. Odota, että saat tehtyä ainakin 4 onnistunutta harjoituspäivää jokaista tekemääsi harjoitusta kohden ennen kuin vaikeutat harjoitusta. Yksinolokoulutuksen kesto on keskimäärin 1-1,5 vuotta, joten harppominen harjoituksessa ei tuota onnistuneenakaan pitkäjänteisesti hyviä tuloksia, vaan seinä onnistumisissa tulee vastaan myöhemmässä vaiheessa. Tämän päivän onnistumisilla on aina merkitystä, mutta harjoittelussa tulee kiinnittää ensisijaisesti huomio pitkällä ajanjaksolla toistuviin onnistumisiin.

Aika ei ole merkittävin onnistumisen mittari

Koiran yksinoloharjoituksen tärkein onnistumisen mittari on koirassa säilyvä rentous. Yksinoloharjoittelulle, kuten muillekin siedättämisen prosesseille varsin tavallista on, että koira pystyy kausittain pidempiin harjoituksiin ja välillä taas tarvitsee lyhyempiä harjoituksia. Yksinoloaika ei nousekaan tyypillisesti alati koko ajan suuremmaksi, vaan vaihtelu yksinoloajan sietokyvyssä on tavallisesti toistuvaa. Yksinolon harjoitusaikojen ei tulisi koskaan nousta eksponentiaalisesti, vaan aikataulua suunnitellaan koiran sen hetkisen kyvyn perusteella vaihdellen helpompien ja haastavampien harjoitusten välillä. Harjoitusten tulee sisältää viikoittain erittäin helppoja harjoituksia (easy win -toistoja), keskitason toistoja sekä vain 1-2 haastavampaa aikaa. Suurin osa koulutuksesta tapahtuukin helpoilla ja keskitason ajoilla, ja aikaa nostetaan vain satunnaisesti. Suurin osa yksinolokoulutuksesta sujuukin siis koiran yksinoloon tottumisen parissa, kun aikoja toistetaan helppoina ja säännöllisinä. Siedättämistä, eli vaiheittaista hermoston turvallista altistamista tapahtuu haastavampien toistojen parissa joinakin harjoituksina. Helppoja aikoja kannattaa toistaa aina vähintään 2 päivää putkeen, eikä koskaan siirtyä haastavampaan toistoon suoraan vapaapäivän jälkeen. Koulutuksen onnistumisessa kannattaa kiinnittää huomio ensisijaisesti pitkän aikavälin onnistumisiin, ennemmin kuin juuri tänään onnistuneeseen yksinoloaikaan. Keskeistä on myös aikojen toistettavuus: pystyykö koira olemaan yksin 2 tuntia kerran vai viitenä päivänä viikossa? Yksittäinen onnistuminen pidemmässä harjoitusajassa voi olla satunnaistapahtuma, joka liian pitkänä kokeiluna voi romahduttaa tulevien päivien helpotkin harjoitukset. Tavoitteet tulee siis asettaa harjoitusten tasaiseen onnistumiseen.

HARJOITUSTASO 0: koiralle, joka ei kestä erkanemista

Niin kauan kun ei käytetä koiralle haitallisia menetelmiä, ei mikään koiran käyttäytymisen muokkaamisessa ole ehdoton kyllä tai ei. Koiran elinolosuhteet ja yksilölliset tarpeet kertovat siitä, kuinka koiraa tulee kouluttaa. On mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä, ettei koira pysty suoraan rentoutumisperusteiseen harjoitteluun esimerkiksi tarvitessaan ensin eläinlääkärin pidempiaikaista hoitoa. Tällöin ruokapalkkion yhdistäminen ihmisen arkipäiväisiin lähtemisiin voi olla tarpeen pian, jotta koulutus saadaan alkuun eivätkä huonot kokemukset jatka toistumistaan. Ruokapalkkioista opetellaan silloin eroon vasta myöhemmin. Ruokapalkkiolla ja siedättämisellä on selkeä oppimispsykologinen ero, ja siedättämistä tulee toteuttaa vain lepäämiseen jo pystyvän koiran kanssa.

Osa koirista seuraa omistajia asunnossa luontaisesti ja tutkimuksissa ei olekaan pystytty täysin yhdistämään varjostuskäyttäytymistä eroahdistukseen. Jos koira kuitenkin ahdistuu seuraamisen estymisestä, voidaan päätellä että asia tarvitsee harjoitusta. Tilanteita voidaan harjoitella joko siedättämällä, eli poistumalla koiran luota useita kertoja n. minuutin - kahden minuutin välein toisistaan, palaten takaisin aina ennen koiran hermostumista. Poistumisia tehdään tavallisesti 5-8 ja kaikki toistot ovat keskenään eri haastavuustason toistoja. Harjoitus ei alati vaikeudu, vaan 1-2 haastavampaa toistoa on ujutettu helpompien sekä keskitason toistojen väliin.

Jos koira on äärimmäisen ahdistunut, voi se aluksi hyötyä harjoitteista, joissa omistaja loittonee paikoillaan makaavasta koirasta ja palaa palkitsemaan koiran paikallaan pysymisestä. Näin voidaan istuttaa toivotun käyttäytymisen siemen harjoitukseen, joka muuten ei onnistuisi. Yksinkertaisimmillaan harjoituksessa ei käytetä ruokapalkkioita vaan poistutaan koiran luota palaten takaisin ennen sen hermostumista. Palkkioperusteisessa harjoituksessa voidaan toimia esimerkiksi seuraavasti: koira pyydetään maahan, astutaan askel koirasta poispäin sanoen samaan aikaan esimerkiksi “hyvä!” tai muu palkkiomerkki ja palataan koiran luokse antamaan nami maahan koiran etutassujen väliin. Palkkion suunta on maassa, jotta se ei tule ihmisen suunnasta vaan vahvistaa koiralle ajatusta nimenomaan paikoillaan maassa makaamisesta. Kun harjoitus onnistuu, toinen vaihe voi olla esimerkiksi, että vieras ihminen pitää koiraa hihnassa omistajan erkaantuessa ja sanoessa palkkiosanan “hyvä!”, vieras ihminen palkitsee koiran. Näiden harjoitusten parissa on tärkeää käyttää aina samaa palkkiosanaa joka on neutraali, eikä koiraa erityisesti innostava. Palkkiosanan tarkoitus on kertoa koiralle, että palkkio on juuri tällä hetkellä ansaittu ja se saapuu pian. Palkkio ajoitetaan hetkeen, jolloin ihminen on juuri koirasta kauempana. Heti palkkiosanan jälkeen ihminen palaa koiran luokse reagoimatta koiraan kummemmin kehuin, mutta koiraan ei tarvitse myöskään suhtautua erityisen välinpitämättömästi.

Esimerkiksi Karen Overallin Relaxation Protocol voi olla erkanemisesta voimakkaasti hermostuvan koiran kanssa tutustumisen arvoinen.

Sano ei paluu-lähtö-harjoitteille

Tutkimuksissa on todettu, että ihmisen toistuva loittoneminen ja palaaminen voi lisätä ongelmia, mikäli koira kokee tilanteen lievästikin ahdistavaksi. Lähtöharjoitukset eivät siis helpota yksinoloa, mikäli koira kokee omistajan huomaamatta lievääkin ahdistuneisuutta. Esimerkiksi sekä Solomonin Opponent process -teorian, että Skinnerin Behavioral momentum-teorian mukaan omistajan toistuva lähteminen ja paluu aiheuttaa koiran emootioissa kielteisen muutoksen. Yksinoloon liittyvä ahdistava tunnetila alkaa varjostaa miellyttävämpää (ihmisen paluu), jolloin koira voi alkaa yhdistää ahdistuneempia tunnekokemuksia myös omistajaan ja omistajan paluuseen. Toistuvien paluu- ja lähtöharjoitusten sijaan huolella järjestetyt, yksittäiset yksinolot ovat tärkeämpiä, sillä aikaisempi epätoivottu tunne-ehdollistuma todennäköisesti vain lisääntyy liian tiheästi toistuvien tilanteiden seurauksena. Harjoittelussa voidaan tehdä useampia poistumisia, mutta niiden välissä tulee olla systemaattisesti suunniteltua lepäämistä parin minuutin ajan, ja koiran tulee säilyttää koko ajan täysi rentous ja lepokyky. Kun yksinoloajat pitenevät muutamaankin minuuttiin, yksinoloja tehdään vain yksi.

TEE NÄIN: Huolehdi aiemmin esiteltyjen hyvinvointitekijöiden avulla koirasi arki kuntoon ja säilytä muutokset ainakin kahden viikon ajan. Valitse sitten harjoituksen vaikeustaso ja taltioi videolle yksittäistä, rauhallisesti järjestettyä yksinoloa. Miltä käyttäytyminen näyttää muutosten jälkeen?

Laadukkaan yksinoloharjoittelun ytimessä on koiran kyky rauhoittua, kun se huomaa ihmisen tekevän lähtöä. Taitoa harjoitellaan ensin ihmisen ollessa paikalla, sillä perusedellytys on, että koira pystyy olemaan rentoutunut ensin ihmisen läsnä ollessa. Omistajan on tärkeää tietää oman koiransa hyvinvointitarpeet ja tunnistaa, minkälaisella arkielämällä koira pysyy tasapainoisena, jotta rauhoittuminen mahdollistuu. Jos koira on ollut pitkään ahdistunut, käyttäytynyt pakko-oireisesti tai sillä on ollut terveysongelmia, ei se välttämättä ole valmis yksinoloharjoituksiin. Ensin koiran elämään on saatava tasapainoa. Vasta kun koira pystyy rentoutumaan ihmisen läsnä ollessa, voidaan miettiä kuinka sen saisi rentoutumaan myös yksin.

HARJOITUSTASO 1: yhdessäkin voidaan olla erillään

Leporutiinin luomisessa on tärkeää ensin huomioida, mikä on koiran osaamistaso juuri tällä hetkellä. Jos koira ei ymmärrä, ettei ihmisen läsnäolo tarkoita aina aktiivista yhdessä olemista ja koira seuraa ihmistä hermostuneesti sisätiloissa, voidaan harjoitella koiran rentoutumista ensin ihmisen vieressä, ja sitten ihmisen noustessa koiran vierestä. Tavoitteena on, ettei koira kokisi tarvetta jatkuvasti seurata ihmisen liikkeitä. Yhdessä harjoitusvaihtoehdossa koiran ollessa rentoutunut ihmisen vierellä, esimerkiksi sohvalla, ihminen voi joko nousta tai vaikuttaa nousevan, riippuen siitä minkälaista vaikeustasoa koira harjoituksessa tarvitsee. Tarkoitus on palata koiran luokse ennen kuin koira reagoi ihmisen nousuun näkyvästi. Jos koira reagoi ihmisen loittonemiseen, koiran luokse tulee palata välittömästi, odottaa koiran rentoutumista uudelleen usean minuutin ajan, ja vasta tämän jälkeen jatkaa harjoittelua aiempaa helpommasta vaikeustasosta. Harjoittelussa koiraan ei kiinnitetä erityistä huomiota, eikä sitä kehuta tai palkita namein. Kaikki perustuu siihen, että tilanne on rauhallinen ja vaikuttaa koiralle neutraalilta. Ihmisenkin tulisi näissä tilanteissa olla rento ja tietoinen siitä mitä on tekemässä, jottei koiralle välity ihmisestä välinpitämätön tai jännittynyt vaikutelma. Jos koira ottaa kontaktia, sen kanssa voidaan vuorovaikuttua rauhallisen ystävällisesti, jotta koira ei koe ihmisen välttelevyyttä hermostuttavana.

Harjoittelussa on olennaista, että ihminen liikkuu rennosti kuin arkipäivisiin asioihin valmistautuen tai niitä tehden. Jos ihminen alkaa käyttäytyä hermostuneesti, liikkeet voivat muistuttaa aikaisemmin opittua hermostuneisuutta, joka on näkynyt hetkeä ennen yksin jäämistä. Vastaavasti epäluonnollinen liike ei välttämättä yhdisty tilanteisiin tunnistettavasti vihjeenä, jolloin koira voikin reagoida aidoissa yksinolotilanteissa toisin. Oman käyttäytymisen tunnistaminen onkin harjoittelussa yhtä olennaista kuin koiran, sillä ihmisen käyttäytyminen muodostuu käyttäytymisen laukaisevaksi tekijäksi aivan samoin, kuin esimerkiksi avainten käteen ottaminen tai takin pukeminen. Jos harjoittelu hermostuttaa ihmistä toistuvasti, kannattaa harjoituksesta etsiä mikä tahansa helpompi taso, jolla omasta hermostuneisuudesta voi luopua. Koska eroahdistuskoiran omistajilla on lähes aina huonoja kokemuksia lähtötilanteista, eroahdistuskoulutuksessa rentoutumista harjoittelevat yleensä sekä ihminen, että koira.

TEE NÄIN: Harjoita koirasi pysymään rauhallisena noustessasi sen vierestä. Palaa koiran luokse sen ollessa rauhallinen.

HARJOITUSTASO 2: erillään portin takana

Portin käyttämiseen harjoittelussa on monia perusteita. Täysin suljettu, läpinäkymätön ovi aiheuttaa monelle koiralle vähintään jonkinasteista hermostuneisuutta, mutta arkielämän ja harjoittelun kannalta on kätevää, jos ihminen voi opettaa koiralle ensin erillisyyttä pysyen itse mukavasti myös omassa kodissaan. Portti mahdollistaa koiralle harjoittelun alkuvaiheessa läsnäolon tunteen koko tilassa ja ympäristön näkyvyyden, mutta samalla erillisyyden opettelun, kun ihminen ei olekaan aina saatavilla, vaikka olisi samassa tilassa koiran kanssa. Myöhemmässä vaiheessa harjoittelua porttia on helppoa peittää, jos sen haluaa simuloivan ovia. Toisaalta portin voi pitää myös avonaisena ja portin siirtäminen asunnosta tai kyläpaikasta toiseen on helppoa tarvittaessa. Kun koira oppii portin takana olemisen tarkoittavan tiettyä levon mahdollistavaa rutiinia, on koira helpompaa saada lepäämään missä tahansa, mihin portin voi ottaa mukaan.

Monelle niistäkin koirista, jotka eivät seuraa omistajaa hermostuneesti sisätiloissa, ulko-ovella harjoittelun aloittaminen on liian korkea vaikeustaso. Nämä koirat hyötyvät porttiharjoittelusta, jossa koira opetetaan menemään lepäämään portin taakse. Harjoituksessa toistetaan neljänä-viitenä päivänä viikossa tilannetta, jossa omistaja ja koira menevät yhdessä portin taakse. Kun portin takana ei tapahdu mitään, koira alkaa ennen pitkää levätä. Lepoa jatketaan ainakin 5-10 minuuttia kerrallaan. Kun leporutiini onnistuu hyvin ihmisen kanssa jo pian portin taakse mennessä, ihminen tekee samoin kuin edellisessä, ilman porttia tehdyssä harjoituksessa: nousee, ja palaa koiran luokse ennen kuin koira kokee tarvetta reagoida. Näitä toistoja tehdään yleensä vähintään viisi, keskimäärin 8 ja korkeintaan 10 sen mukaan, miten koira ja omistaja jaksavat. Jokaisen toiston välissä tulee olla 1-2 minuuttia täyttä lepoa myös pää maassa. Jokainen toistoista on erilainen kuin edellinen, eivätkä toistot vaikeudu alati. Haastavammat toistot, joita on yleensä 1-2, on ujutettu helpompien ja keskitasoisten toistojen väliin. Myöhemmässä vaiheessa harjoituksia ihminen käy koskettamassa porttia ja jollakin harjoituskerroista voi lopulta poistua portista lyhyeksi hetkeksi, kuitenkin koiran näkyville. Harjoittelussa mikään muu ei ole tärkeämpää kuin maltillisuus; jos koira ei ole rento ja harjoitus etenee liian nopeasti, harjoituksessa voidaan opettaa juuri sitä omistajan liikkumiseen liittyvää tarkkailua tai perään lähtemistä, joka haluttaisiin käyttäytymisessä muuttaa.

Kun koiran kanssa päästään harjoitusvaiheeseen, jossa ihminen poistuu portista ja kulman tms. taakse näkymättömiin, voidaan harjoitukseen liittää aikaisemmin artikkelissa mainittu lähtösana, esimerkiksi “ei voi tulla” tai “lähden kauppaan”. Sana sanotaan neutraalisti jokaisen lähdön yhteydessä. Myöhemmässä vaiheessa tulee valita, jatketaanko harjoittelua portilla vai häivytetäänkö portti harjoituksesta. Tätä vaihetta kuvataan lisää harjoitustasolla neljä. Lähtösanan käyttäminen ei ole pakollista vaan enemmän usein koiranomistajille mieluinen asia. Hyvin suunnitellut harjoituskehykset ja huolellisesti rakennettu leporutiini toimivat sanaa tehokkaammin.

TEE NÄIN: Harjoita koirasi jäämään portin taakse rauhallisena. Yhdistä lähtösana portista lähtemiseesi ja palaa koiran ollessa levossa.

HARJOITUSTASO 3: lähtösignaalit merkityksettömiksi

Jos koira reagoi ihmisen lähdön merkkeihin kuten avaimiin, kenkiin tai takiin, tulee niihinkin yhdistää koulutusta. Tämä onkin monelle tuttua: avaimia otetaan päivittäin käteen useita kertoja turhaan. Huomioimisen arvoista kuitenkin on, että jos koira reagoi lähtösignaaliin ahdistuneesti, ei sitä tule altistaa liian voimakkaille ärsykkeille. Viisaampaa voi olla toistaa ensin avainten kanssa esimerkiksi harjoitusta, jossa avaimet vain kilahtavat, eikä niitä oteta suoraan käteen. Jos koiraa altistetaan toistuvasti ahdistuneisuudelle, harjoittelun seuraus muuttuu päinvastaiseksi, ja koiran tunnetila ja käyttäytyminen voimistuu. Näinhän alkuperäinen ongelmakäyttäytyminenkin on saanut alkunsa. Ahdistuvan koiran kanssa on aina aloitettava helpommasta, eli omistaja voi esimerkiksi vain nostaa kengän käteensä. Jos koira on kohtuullisissa määrin rento harjoittelun aikana eikä reagoi äsrykkeeseen voimakkaasti, tapahtuu siedättymistä. Kun yksittäinen lähtösignaali toimii hyvin kaikissa tilanteissa, voi harjoittelun aloittaa toisen lähtösignaalin kanssa. Signaaleja ei tule liittää toisiinsa ennen kuin ne ovat yksinään koiralle täysin merkityksettömiä. Valmiita (merkityksettömiä) signaaleja voi alkaa yhdistämään porttiharjoitteluun niin, että koiran omistaja voi esimerkiksi ennen portin takaa lähtemistä pukea kengät jalkaansa, tai jos tuntuu sopivammalta, pukea kengät jalkaansa lähdettyään portin toiselle puolelle. Näin nähdään, ettei lähteminen ja signaali yhdessä aiheuta koirassa reaktiota. Jos lähtösignaaleja tulee yllättäen liikaa, on mahdollista, että vanhat muistikuvat lähtemisistä palaavat yhtäkkiä harjoittelusta huolimatta ja voi olla vaikeaa erottaa, mikä lähtösignaali tai niiden yhdistelmä aiheutti reaktion. Useimmiten kyse on kokonaiskuormituksesta. Jos koira alkaa reagoida hermostuneesti tai hyvin kiinnostuneesti, harjoitustasoa täytyy helpottaa välittömästi. Lähtösignaaleja harjoitellaan yleensä kahdesti päivässä, tekemällä esimerkiksi 7-10 toistoa kerrallaan, 1-2 minuutin välein toisistaan. Kokonaistoistoja tulee päivän aikana n. 15-20.

Tavallisimpia lähtösignaaleja ovat:

1. avaimet
2. kenkien pukeminen
3. takin pukeminen
4. laukun ottaminen
5. meikkaaminen / laittautuminen / hampaiden peseminen
6. eväiden ottaminen jääkaapista
7. ulko-/välioven avaaminen

TEE NÄIN: Siedätä koirasi lähtösignaaleille toistamalla niitä yksitellen ilman poistumista. Varmista, ettei koira ahdistu signaaleista.

Videon ja ääninauhoitteen tiedot avuksi harjoitteluun

Harjoituksen valintaan tarvitaan ensin yksinolon tarkkailua. Jos koira on kotona rentona ihmisen liikkumisesta huolimatta, voi koiran jättää yksin esimerkiksi 10 minuutin ajaksi ja videoida käyttäytymistä. Kokeilua ei voi tehdä, jos on syytä epäillä, että koira kokee tuona aikana suurta ahdistuneisuutta tai se voi satuttaa itsensä. Silloin yleensä sisätiloissa tapahtuva seuranta ja kokemus aiemmista yksin olemisista riittää harjoituksen valitsemiseksi. Videointi tulee päättää aina ensimmäisiin hermostuneisuuden merkkeihin, jotta koira ei saa lisää huonoja oppimiskokemuksia.

Mahdolliselta videolta tulisi seurata, mitä koira yksin tekee ja mitä osaamista sillä tällä hetkellä on. Yrittääkö koira esimerkiksi mennä lepäämään? Jos yrittää, niin minne? Voisiko koiran valitsemaa paikkaa hyödyntää harjoittelussa laittamalla koiralle makuupaikan juuri tähän kohtaan? Entä hakeutuuko koira ihmisen hajuille yksin ollessaan? Jos, niin voisiko koiralle jättää ihmisen tuoksuisia peittoja tai vaatteita juuri näihin kohtiin? Videointia käytetään läpi koko koiran koulutuskaaren, sillä videolta voidaan nähdä myös asioita jotka jäävät meiltä silmämääräisesti havaitsematta. Videoita voidaan myös selata jälkikäteen ongelman ratkaisemiseksi. Kun koira alkaa jäämään yksin, live-ominaisuus tulee tarpeelliseksi, jotta harjoittelija tietää esimerkiksi palata sisätiloihin tarvittaessa. Koiran laadukas yksinolokouluttaminen ilman reaaliaikaista näkyvyyttä koiraan on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta.

HARJOITUSTASO 4: kun on aika olla yksin

Jos koira ei seuraa kotona olevaa ihmistä tai reagoi lähtösignaaleihin ja se osaa olla yksin portin takana eivätkä yksin olemiset vaikuta koiran hyvinvointiin heikentävästi, voi kokeilla hyvinvointitekijöiden huomioimista huolellisesti, ja sitten yksittäistä yksinoloa niin, että koiralle järjestetään esimerkiksi lisää makuupaikkoja kohtiin, joissa se monesti alkaa hermostua ja lisätueksi ihmisen hajuja samoille alueille. Näin päästään jo vaiheeseen, jossa harjoitellaan yksin olemista. Tähän mennessä tulee olla varmistettu, että myöskään ulko-oven avaaminen ei aiheuta koirassa reaktiota.

Jos koira halutaan jättää yksin portin taakse, eikä porttia pureta ja aleta vaihtamaan ennen tätä vaihetta ulko-oviharjoitteluun, koiran on kuitenkin nähtävä portin takaa ulko-oven suuntaan ja oltava täysin rento omistajan liikkumisen suhteen. Harjoitustaso 2-kappaleessa annettua ehdotusta portin peittämistä ovien simuloimiseksi on tarpeetonta hyödyntää tässä kohdassa, jos porttia on tarkoitus käyttää jatkossakin. Jos on epäilys, että koiralle on toistuvasti ahdistavaa, että se kuulee liikettä ja ymmärtää omistajan katoavan, voi portin poistaminen tai siirtäminen ulko-oven läheisyyteen olla järkevää. Ilman huolellisia välivaiheita on kuitenkin mahdollista, että menetetään hyväksi opittu leporutiini portin takana, sillä portti tai vanha sijainti ei automaattisesti vaihdu koiran mielessä ulko-oveen ilman erillisharjoittelua.

Portin voi vaihtaa ulko-oveen alkamalla ensin peittämään porttia pyyhkeellä tai viltillä enenevissä määrin, ja sitten ottamalla portin pois kun ihminen voi poistua portin takaa ja ulko-ovesta koiran hermostumatta. Ulko-ovesta poistumista voidaan harjoitella myös ilman portin peittämistä koiran suoralla näköyhteydellä ulko-oveen, sillä osa koirista kokee hermostuttavaksi, jos portti peitetään ja näkyvyys ulko-ovelle estyy.

Monella koiralla on ulko-oven alueella odottamiseen liittyviä ahdistavia kokemuksia, jonka vuoksi portilla alueen rajaaminen voi olla järkevää, jottei koira päädy ennalta tuttuun tilanteeseen niin helposti. Porttia käytetään alun perin, koska koiran on tärkeää nähdä ihminen harjoittelun alkuvaiheessa, mutta myöhemmin sen tulee oppia rentoutumaan vaikka ihminen katoaa näkyvistä. On makuasia, haluaako käyttää porttia vai suoraan ulko-ovea. Tässä vaiheessa aikaisemmin toimivaksi saatu harjoitus voi kuitenkin päättyä huonosti, jos portti ilman portin peittämiseen liittyvään harjoittelua vaihtuu ulko-oveen eikä ulko-ovea ole harjoiteltu erikseen. Harjoittelun kohteena voidaan käyttää myös ulko-oven lisäksi ensin muita asunnon ovia arjessa, sillä jos kotona sisätiloissa oleva ovi osoittautuu koiraa ahdistavaksi, niin tapahtuu varmasti myös ulko-oven kanssa. Keskeistä kaikessa lähtemiseen ja palaamiseen liittyvässä harjoittelussa on myös, ettei lähtemisestä tehdä koiralle erityistilannetta koiraa huomioimalla. Paluutilanteenkin on syytä olla rauhallinen. Koiraa ei tule kuitenkaan jättää täysin huomiotta, sillä tutkimusten mukaan välinpitämättömyys tuottaa monissa koirissa ahdistuneisuutta.

Mikäli koiralla ei ole vielä leporutiinia olemassa, kannattaa tarkkailla aiemmin mainitun videointiohjeen mukaan, kuinka pitkään kuluu ennen kuin koira alkaa näyttää ahdistuneelta. Tämä aika kertoo koiran tämänhetkisen osaamistason. Ahdistuneen koiran tunnistaa esimerkiksi läähättämisestä, huulten lipomisesta, jatkuvasta asennon vaihtamisesta tai asunnossa ravaamisesta. Kuvattavan videopätkän pituus tulee aina suhteuttaa koiran vointiin sekä siihen, mitä videolta on tarkoitus seurata. Kaikki videon aikana tapahtuva koiran käyttäytyminen on informaatiota. Pitkien yksinolojen videoissa on informaatiota yleensä valtavia määriä, ja niiden läpikäyminen voi käydä työlääksi. Tästä syystä on suositeltavaa videoida satunnaisesti vain muutamia kertoja koko harjoitus ja muutoin käyttää äänitallennetta ja live-seurantaa. Ääntelyn määrän vähenemistä on myös helpompi seurata äänikäyrästä ja satunnaisin tilannetarkastuksin liven kautta, kuin selata toistuvasti koko video.

Kiinnitä huomiota siihen, että yksin olemiset toistuisivat aluksi mieluiten samaan aikaan vuorokaudesta, jolloin koira on rauhallisimmillaan. Jos päivässä on poikkeustapahtumia tai koira on jostakin muusta syystä jo valmiiksi altis hermostumiselle, jätä harjoittelu väliin siltä päivältä tai tee tavalliseen verrattuna vain lyhyt ja hyvin helppo versio. Riskinä on, että jos harjoittelu jää monena päivänä väliin, koiran rutiini alkaa heikentyä ja yksinolokoulutuksen hyötyjä menetetään.

TEE NÄIN: Tee koirallesi koulutussuunnitelma. Tarkastele, mikä liikkeesi aiheuttaa koirassa reaktion ja aloita siitä kohdasta. Pidä päiväkirjaa harjoittelusta ja koiran hyvinvoinnista samanaikaisesti. Jos kirjaat hyvinvointitekijöitä ja harjoituksia ylös, voit ajan kanssa nähdä mikä harjoitusmäärä yhdessä minkäkinlaisten hyvinvointitekijöiden kanssa tuottaa parhaan lopputuloksen. Jos käytät myöhemmin kouluttajaa, hän hyötyy myös pitämistäsi päiväkirjoista.

Osaamistavoitteet pähkinänkuoressa

1. Koiran hyvinvointitekijät ovat kunnossa ja koira osaa rauhoittua arkisessa elämässä päivä- sekä yöunille. Koira pystyy rauhoittumaan oman ihmisensä viereen, sekä palautua kohtuullisessa ajassa arkipäivän jännittävistä kokemuksista.
2. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta hermostuneesti ihmisen liikkuessa kotona, vaikka se pääsisikin halutessaan nousemaan ihmisen perään.
   1. Yllämainittu, vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
3. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka portti/muu este estäisi ihmisen perään lähtemisen.
   1. Yllämainittu, vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
4. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka ihminen on näkymättömissä kulman takana ja portti estää koiralta perään lähtemisen.
   1. Yllämainittu ,vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
   2. Yllämainittu, vaikka porttia aletaan peittämään enenevissä määrin pyyhkeellä, ihmisen tuoksuisilla vaatteilla tms. kankaalla niin, että lopulta portti on läpinäkymätön.
5. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka ihminen menee huoneen oven taakse/näkymättömiin
   1. Yllämainittu, vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä mutt lähtösignaalit).
6. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotoa myös eteisestä ulko-oven taakse.
7. Koira osaa levätä/rauhoittua vaikka ihminen on poistunut tilasta, eikä mitään erityistä tapahdu.

Näiden osatavoitteiden lisäksi voidaan miettiä, onko harjoittelun onnistumisen jälkeen syytä alkaa esimerkiksi kolistelemaan ulko-ovella tai siedättämään koiraa tiettyihin ääniin, joita yksin olemisen aikana voi kuulua, jos koiralla on tapana reagoida ääniin voimakkaasti. Monen koiran kohdalla autolla pihasta poistuminen harjoitellaan erikseen.

Jokaisen osatavoitteen aikana keskityään erityisesti siihen, että koiran nähdään harjoituksen alusta asti pyrkivän lepoon. Tämä tavoite kulkee mukana ensimmäisistä harjoituksista alkaen koko koulutusprosessin loppuun asti.

Ongelmatilanteet harjoittelussa

Koiran harjoittelua voivat häiritä erilaiset koiran sisäiset tai ulkoiset tekijät. Sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi hyvinvointiin liittyvät tekijät, kuten juoksuajat tai terveysongelmat. Sisäiset tekijät kuten kivut ja stressi voivat myös vaikuttaa koiran stressinsietokykyyn ulkoisten ärsykkeiden, kuten ympäristön äänten suhteen. Jos koirallasi on ongelmia ääniherkkyyden kanssa, voit tutustua artikkeeliimme Ääniherkkyys, ääniarkuus ja eroahdistus.

Ongelmatilanteita voi seurata esimerkiksi seuraavista

• tiedossa olevat tai vielä tiedostamattomat terveysongelmat
• reaktio omiin juoksuihin, tai uroskoiran reaktiot ympäristön narttukoirien juoksuihin
• hektinen elämänrytmi, yliväsymys, virikkeettömyys, vähäinen liikunta ja muut hyvinvoinnin ongelmat
• liian vähäinen lepoaika harjoituksista
• liian suuri vaikeustaso tai puutteellisesti suunniteltu harjoitus
• tauon jälkeen aloitettu liian nopeatahtinen harjoittelu
• epäonnistuneen harjoituksen jälkeen tehdyt hätäiset harjoitusvalinnat, toistuvat epäonnistumiset

Aiemmin hyvin sujuneen harjoittelun haastavoituessa tulee ensimmäiseksi tauottaa harjoittelu. Jo yhden epäonnistuneen harjoituksen jälkeen on hyvä tarjota koiralle 1-2 täyttä vapaapäivää, jotta se ehtii palautua tilanteesta. Huomioitavaa on, että monelle koiralle vapaapäiväksi ei lasketa päiviä, jolloin omistaja on töissä ja koira on hoidossa.

Harjoittelussa ei ole tilannetta, jossa olisi tärkeää saada viimeisin harjoitus äkkiä onnistumaan, vaan palautumiselle tulee antaa aikaa. Epäonnistuneisiin harjoituksiin tulee aina reagoida välittömästi tauottaen harjoitus, sillä luova kokeileminen johtaa nopeallakin tahdilla harjoittelun haastavoitumiseen pitkäaikaisestikin. Koiran aidosti säikäyttäneet tilanteet voivat vaatia palautumisaikaa jopa useita päiviä ennen harjoittelun maltillista uudelleenkäynnistelyä.

Harjoittelussa ei tulisi muutostilanteissa joutua palaamaan aivan alkuun kuin väliaikaisesti. Osa osaamistasosta säilytetään aina, ja aiemmin hyvin toteutettu harjoittelu näkyy harjoittelun helpottamisen jälkeen harjoituksen pikakelattavuutena takaisin haastavampiin toistoihin. Jos harjoittelu palaa kokonaan alkuun, koiran hyvinvointitekijöissä on yleensä tapahtunut koiran näkökulmasta merkittävä muutos tai harjoitusprotokollassa on tehty isoja koulutusvirheitä.

Harjoittelua voi vaikeuttaa myös epäsäännöllinen harjoittelurytmi tai koiranomistajan pitkät poissaolot, hoitojaksot tai yhteisetkin lomamatkat. Mitä pidempään koiran omistaja on ollut poissa, sitä pidempään koiran tulee antaa palautua arkielämässään tuttuihin rutiineihin ennen harjoitteluun palaamista. Esimerkiksi viikkoa kohden koiran tulisi saada 2-3 täyttä vapaapäivää tottua taas kotirytmiin. Osa koirista ei pysty harjoitteluun jos omistaja on ollut kotoa poissa 8 tuntia töissä, ja koira on ollut hoidossa. Tilanteet voivatkin olla hankalia, jos koiran kokonaiskuormitus kasvaa helposti liian suureksi, mutta koiranomistajan arjen kannalta töissä käyminen on pakollista. Jotkin koirat eivät yrityksistä huolimatta sovi omistajan elämäntilanteisiin niin, että harjoittelu voisi samanaikaisesti onnistua. Jos harjoittelu takkuaa toistuvasti aina omistajan oltua poissa kotoa, asiasta kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa.

Harjoittelun haastavoituessa tärkeintä on harjoituksen keskeyttäminen ja maltillinen tilannearviointi ennen harjoittelun jatkamista. Koiran kokonaiskuormituksella on valtava merkitys harjoittelussa onnistumisen kannalta, joten huomio tulee terveyden ja harjoituksen järjestelyn lisäksi kiinnittää kaikkeen koiran arkielämässä tapahtuvaan, joka voisi vaikuttaa koiran palautumiseen. Esimerkiksi trimmaaja- tai eläinlääkärikäyntien jälkeen on hyvä antaa varmuuden vuoksi jo lähtökohtaisesti harjoitusvapaa päivä.

Lopuksi

Eroahdistukseen ja muihin yksinolo-ongelmiin liittyy useita erilaisia oireita ja taustalla on monenlaisia syitä. Kunkin koiran yksilöllisen tilanteen vuoksi myös hoitomuodot ja koulutussuunnitelmat eroavat toisistaan. Koiran käyttäytyminen kertoo ongelman luonteesta, eikä eri koirien tilanteita voi verrata toisiinsa. Erilaisten asioiden toistuva kokeileminen on aina harjoittelun kannalta haastavoittavaa.

Koulutuksessa tärkeintä on koiran hyvinvoinnin varmistaminen, huonojen yksinolokokemusten ehkäiseminen, leporutiinin opettaminen, yksinoloon siedättyminen, onnistuneesti toteutettu, maltillinen harjoittelu, riittävät vapaapäivät harjoittelusta sekä rutiinit ja säännöllisyys. Toistuva tilanteiden muuttuminen ei mahdollista koiralle rutiinia, joten omistajan olisi tärkeää suunnitella mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä, ja pitäytyä päätöksessään mieluiten ainakin parin viikon ajan (ellei käyttäytyminen ala luisua nopeasti epätoivottuun suuntaan). Hyvä alku on pitää päiväkirjaa siitä, mitä hyvinvointitekijöitä koiran arjessa on nyt, ja milloin niitä muutetaan. Näin voidaan havaita muutosten vaikutuksia. Yksinolon kouluttaminen on parhaimmillaan yksinkertaista. Se sisältää laadukasta arkea, riittävästi lepoa ja yhteistä laatuaikaa sekä useita pieniä onnistumisia, joiden määrä alkaa pitkäjänteisen harjoittelun seurauksena kasvaa.

Viimeistään jos koiran käyttäytyminen ei muutu omistajan yrityksistä huolimatta, on aiheellista käyttää koira eläinlääkäritutkimuksissa sekä ottaa yhteyttä yksinolokoulutuksen tuntevaan ammattikouluttajaan. Koiran hyvinvoinnin pitkäaikainen heikkeneminen yksinolopelon vuoksi voi tuoda mukanaan uusia käyttäytymisongelmia ja mikä pahinta, aiheuttaa koiran ja omistajan elämään tarpeetonta stressiä. Pitkittyneen ongelman tuottaman stressin seurauksena koira voi myös sairastua.

Ongelmien hoitaminen ja kouluttaminen ei ole lainkaan mahdotonta - päinvastoin! Kärsivällisyyttä, positiivista suhtautumista, koiran hyvinvoitikeskeisyyttä ja oleellisten asioiden tunnistamista se kylläkin vaatii. Parhaiten koulutus onnistuu, kun keskittyy ongelman suhteen siihen, mitä koira osaa nyt, ja kuinka tätä osaamista voidaan lisätä ja syventää.