Koiranpennun sosiaalistaminen ja yksinolon kouluttaminen

Koiranpennun saapuminen kotiin tuo pennun omistajalle kaikenlaista pohdittavaa, kuten tottuuko pentu varmasti hyvin uuteen kotiinsa, oppiiko se olemaan yksin ja kuinka pentu sosiaalistetaan. Pennun totuttaminen uuteen kotiin käy onneksi yleensä helposti varmistamalla, että pennulla on tarpeeksi lepoa ja virikkeitä, eikä se kohtaa liian pelottavia asioita. On myös useita vaihtoehtoja varmistaa, että koiranpentu tottuu erillisyyteen ihmisistään mahdollisimman hyvin pikkupentuvaiheesta asti, ja että se saa hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä ja toisista koirista. Pennun huolellinen kouluttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuutta varten!

Pennun sosiaalistamisesta puhutaan paljon. Sosiaalistamisen vähintään yhtä tärkeä kääntöpuoli, nimittäin yksinolokoulutus, jää helposti sosiaalistamistyön varjoon. Molemmat ovat kuitenkin pennun tulevan elämän kannalta yhtä tärkeitä koulutustarpeita. Yksinolon kouluttaminen liittyy olennaisesti pennun sosiaalisuuteen, sillä pennun tarve olla toisten ihmisten ja eläinten kanssa on luontaisesti voimakas, ellei pentu kohtaa kasvattajan luona liian vähän uusia ihmisiä tai eläimiä, tai ole luonteeltaan muutoin poikkeuksellisen pelokas. Jos pentu on luonnostaan keskivertokoiran tavoin sosiaalinen, huolimattomasti toteutettu pennun yksin jättäminen voi pelottaa pentua, ja siten johtaa yksin olemisen ongelman puhkeamiseen jo pikkupentuvaiheessa.

Koiran sosiaalistamisen suhteen on huolehdittava ensimmäiseksi pennun terveydestä. Koska koiran rokottamattomuus rajoittaa sosiaalistamista mahdollisten tartuntatautien vuoksi, monet suosivat nykyään käytössä olevia varhaisrokotuksia. Varhaisrokotukset annetaan jo 7-9 viikon iässä normaalin 12 viikon sijaan, sillä niiden avulla pentu pääsee pentutreffeille ja tutustumaan toisiin koiriin jo hieman tavallista rokotusohjelmaa nuorempana, n. 9-11 viikon iässä. Tämä on hyvä vaihtoehto, sillä pennun ensimmäinen sosiaalistumisvaihe, johon koiranomistaja voi merkittävästi vaikuttaa, on jo n. 8-12 viikon ikäisenä. Tämän sosiaalistumivaiheen lisäksi pennun kasvattajan valinnoilla on suuri merkitys siihen, minkälaisia asioita pentu tietää pitää vaarattomana.

Vaikka käytössä olisi varhaisrokotuksen sijaan normaali pennun rokotusohjelma, rokottamatonkin pentu voi tavata tuttuja, terveeksi tiedettyjä aikuisia koiria. Vaikka pentu ei voisi tavata vielä lähikontaktissa toisia tuntemattomia koiria, se voi myös katsella kauempaa omistajan sylistä tai aidan takaa toisten koirien touhuja. Sosiaalistamisen kannalta on hyvä tietää, että vaikka pentu oppii myös leikeistä toisten pentujen kanssa, ovat vanhemmat, luotettavat koirat tärkeä sosiaalisten taitojen opettaja. Pennun sosiaalistamisessa käytettävän aikuisen koiran tulee olla ystävällinen, mutta erittäin rajusti käyttäytyvän pennun kanssa myös osata näyttää pennulle minkälaisesta kohtelusta toiset koirat voivat hermostua. Hermostuminen ei kuitenkaan tarkoita, että aikuinen koira saisi olla pennulle väkivaltainen. Sosiaalisen, aikuisen koiran eleet ovat parhaimmillaan hyvin hienovaraisia sen halutessa etäisyyttä pentuun. Se voi viestiä pennulle esimerkiksi kyljen kääntämisellä, etäämmälle siirtymisellä tai viime kädessä hiljaisella murinalla.

Mitä sosiaalisempi koiranpennusta tulee positiivisten elämänkokemusten kautta, sitä tärkeämpää pennun on osata yksin ollessa rauhoittuminen. Koiranpentu ei osaa automaattisesti olla yksin, ja vain harva pentu selviytyy tulitestistä jossa se jätetään yllättäen yksin omistajan poissaolon ajaksi. Yksinolon kouluttamiseen kannattaakin panostaa vähintään yhtä paljon, kuin koiranpennun sosiaalistamiseen.

Yleisiä vinkkejä koiranpennun sosiaalistamiseen ja erillisyyden kouluttamiseen

Huom: erillisyyden kouluttamisen vaiheiden täsmävinkit löydät alemmasta kappaleesta!

• Anna pennun tottua uuteen, omaan perheeseensä ja kotinsa lähiympäristöön rauhassa parin viikon ajan ennen kuin viet koiraa uusiin ympäristöihin. Anna pennun nukkua paljon ja vie se ulos tarpeilleen aina kun se on syönyt, nukkunut tai leikkinyt.
• Tutustumisvaiheen jälkeen ala ottaa pentuasi mukaan kaikkialle, missä sen on luvallista ja turvallista olla. Huomioi kuitenkin pennun jaksaminen ja tarjoa sille paljon levon mahdollisuuksia ja viikoittain useita täysiä vapaapäiviä uusista asioista.
• Muista, että pentu on luovutusikäisenä vielä hyvin pieni ja se tarvitsee paljon lepoa. Pennun on tärkeää antaa levätä päivässä niin paljon kuin se haluaa. Tarjoa pennulle oma rauhallinen peti ja paikka, jossa se saa levätä milloin tahansa. Takaa pennulle leporauha varmistamalla, että kukaan ei lähesty pentua sen nukkuessa.
• Valitse sosiaalistamisvaiheeseen paikkoja, jotka eivät vaadi pennulta muuta kuin vapaaehtoista liikkumista, pennun omassa tahdissa. Pentukoiran liikunta keskittyy ulkoilun harjoittelemiseen ja leikkimiseen. Liiallinen, pakotettu liikunta voi aiheuttaa pennulle tulevaisuudessa esimerkiksi luuston ja nivelten toimintaongelmia.
• Vaikka pentu kaipaa paljon huomiota, on tärkeää ettei huomio ole jakamatonta ja saatavilla rajattomasti, eli aina pennun saapuessa luoksesi. Opeta pennulle jo pienenä satunnaisella huomioimattomuudella, että välillä et välttämättä kiinnitä siihen huomiota sen sitä toivoessa. Pidä kuitenkin pennun kontaktinhakua aina vihjeenä siitä, että koira kaipaa pian sosiaalista kanssakäymistä. Jos perheessä on toinen koira, käytä asunnossasi pentuaitausta tai koiraporttia ja pidä koiria myös lyhyitä aikoja erossa toisistaan, jotta pentu oppii itsenäisyyttä ilman toisia koiria.
• Pienen pennun kanssa ei kannata alkaa tekemään yksinoloharjoituksia, jotka sisältäisivät nameja tai paljon toimintaa. Liian suuri huomio ja palkkiot paluun ympärillä voivat opettaa pennulle vahingossa, että yksinoloon ja paluuseen liittyy jotakin kovin merkityksellistä. Totuttaminen, eli koiralle tunteita herättämättömällä tasolla yksinolon esitteleminen pienissä erissä, on suurimmalle osalle pennuista riittävää. Aivan pienen pennun kanssa harjoitteleminen ei keskity vielä lainkaan varsinaiseen yksinolon opettamiseen, vaan erillisyyteen, jossa pentu oppii olemaan rauhassa etäämmällä ihmisistään.
• Anna koirasi opetella sosiaalisuutta toisten koirien kanssa aikuisen koiran avustuksella. Käytä tuttua, terveeksi tiedettyä aikuista koiraa joka kohtelee pentua hyvin ja johdonmukaisesti. Järjestä myös pentuleikkejä toisten tuttujen pentujen kanssa. Koiralla on tässä iässä usein kokemuksia vain omasta rodustaan, joten huolehdi että pentuu näkee myös erirotuisia koiria. Voit esimerkiksi osallistua maksullisiin tai maksuttomasti järjestettyihin pentutreffeihin. Pidä etäisyyttä koiriin joita et tunne, tai joita et voi tietää terveeksi ja ystävälliseksi. Pentu voi katsella monia koiria myös kauempaa. Koirapuiston ruuhka ei ole pikkupennulle sopiva paikka tautiriskien ja mahdollisten vieraiden, arvaamattomien koirien vuoksi. Tarkkaile, ettei pentusi tule kiusatuksi ja jää alakynteen toisten pentujen leikeissä. Parhaissa tilanteissa on yleensä mukana vain kaksi pentua. Pentutreffeillä on yleensä liikaa koiria, jotta tilanne olisi rauhallinen ja sopivatempoinen kaikille pennuille.
• Suojele pentuasi pelolta - sekä liian varhaisen yksin jättämisen, että sosiaalistamisen kanssa. Anna sosiaalistuvan pennun tutustua sitä jännittäviin asioihin rauhassa. Varmista, että pentu pääsee aina jännittävistä asioista niin kauas, kuin se haluaa. Jos pentu altistetaan väkisin jännittäville asioille, siitä tulee todennäköisesti aikuisena huomattavasti pelokkaampi. Jos pentu vahingossa säikähtää, käyttäydy itse rauhallisesti. Tilanteessa huolestuneeseen sävyyn jutteleminen voi hermostuttaa pentua entisestään.

Täsmävinkit pennun erillisyyden opettamisen vaiheisiin

Huomaa, että tämä totuttamiseen perustuva ohjeistus on tarkoitettu käytettäväksi vain sellaisen pennun kanssa, joka ei koe ahdistuneisuutta erillisyydestä.

1. Erillisyyden sietäminen pentuaitauksessa

Hanki pennullesi ovellinen pentuaitaus tai koiraportti, jonka saat laitettua keskeiselle paikalle, kuten jakamaan olohuonetta. Päästä pentu aitaukseen lyhyiksi hetkiksi syömään, nukkumaan ja järsimään puruluita useita kertoja päivässä. Koiranpennun pissa-alustoilla peitetty aitaus helpottaa myös sisäsiisteysopetusta. Pentu ei aitauksen ansiosta myöskään opi niin helposti epätoivottujen asioiden järsimistä asunnossa, sillä pennun pääsy esineille on rajattu pennun ollessa ilman aktiivista valvontaa.

Aloita aitauksessa pitäminen aivan lyhyistä ajoista ja avaa portti pian rauhoittumisen jälkeen. Pentu saa halutessaan poistua tilasta, mutta se voi myös jäädä lepäämään tilaansa. Ole tarkkana, ettet tee aitauksesta pois pääsemistä liian suurta numeroa, jolloin pentu voi alkaa odottaa erityisesti aitauksesta pois pääsemistä. Huomaa, että vielä tässä vaiheessa harjoittelua sinun tulee yleensä itse istua aivan pennun lähellä ja ehdottomasti näköetäisyydellä.

Harjoituksen tarkoitus on tapahtua ilman, että pentu hermostuu. Jos olet kuitenkin arvioinut vaikeutason väärin ja pentu alkaa hermostua eikä lepääminen vaikuta todennäköiseltä, päästä pentu pois aitauksesta. Älä koskaan anna pennun panikoitua aitauksessa, vaan ennemmin vapauta se aitauksesta ja palaa tekemään harjoitusta helpommasta vaiheesta seuraavalla kerralla. Harjoitusta ei kuitenkaan kannata jatkaa heti pennun hermostuttua, vaan antaa sille palautumisaikaa.

2. Välimatka omistajaan

Kun pentu on tottunut aitausharjoitteluun muutaman päivän kuluessa, voit alkaa siirtämään omaa sijaintiasi kauemmas pennusta. Tee kuitenkin erilaisia harjoituksia; ole välillä lähempänä ja välillä kauempana. Muista, että harjoituksen pituus on vielä tässä vaiheessa hyvin lyhyt, jopa vain muutaman minuutin.

3. Pidempiä aikoja itsenäisesti aitauksessa

Voit alkaa tekemään askareita pennun levätessä, kunhan et tee erityisesti pennun huomiota kiinnittäviä asioita. Kun pennulle on arkinen asia, että puuhailet omia askareitasi, voit alkaa hiljalleen pidentämään aikaa aitauksessa. Tee kuitenkin eri mittaisia aikoja, eli vaihtele lyhyiden ja pidempien aikojen välillä, jotta pentu ei ala ennakoimaan paluutasi tietyn ajan perusteella.

4. Ihminen poistuu näkökentästä

Pennun ollessa rauhallisesti useiden minuuttien ajan ollessasi kauempana pennusta, voit alkaa käväistä viereisessä huoneessa ovea sulkematta. Palaa heti takaisin pennun näköpiiriin. Tämä koulutusvaihe on valmis, kun pentu pystyy olemaan rauhassa aitauksessaan sinun tehdessäsi asunnon sisäpuolella mitä tahansa askareitasi vapaasti, myös eri huoneiden välillä.

5. Ihminen poistuu ulko-ovesta

Pentua ei tule jättää yksin pentuaitaukseen, eikä koiraportin käyttäminen ole välttämättä tarpeellista, joten voit harjoitella pennun levätessä asunnossa missä tahansa sille itselleen mieluisassa paikassa. Tee tässä harjoitusvaiheessa edelleen myös harjoituksia, joissa pentu on aitauksessa kotitöitä tehdessäsi.

Pennun osatessa levätä yksin aitauksessa poistuessasi eri huoneisiin, pennulle opetetaan, että voit lähteä asunnosta myös ulos ja että siihen liittyy aina tietyt ennakoivat merkit, kuten pukeminen. Pentu on todennäköisesti jo monia kertoja nähnyt sinun lähtevän sen jäädessä toisten ihmisten kanssa ja tilanne on sille ennalta tuttu ja turvallinen. Pennun levätessä toimi kuten olisit normaalistikin lähdössä kotoa (pennun jäädessä hoitajan kanssa). Tarkkaile pentuasi ja sen viretilaa poistumisesi aikana ja palaa harjoittelussa taaksepäin, mikäli pentusi hermostuu. Toista harjoitusta muutamia kertoja viikossa tehden vain sellaisia lähtemiseen liittyviä asioita, jotka eivät hermostuta pentua. Jos pentu ei jää muutamien totutuskertojen aikana luontaisesti yksin niin, että pystyt poistumaan ulko-ovesta ja olemaan poissa muutaman minuutin ilman että pentu pelästyy, sinun kannattaa siirtyä yksinolo-ongelman ratkaisemista tukeviin koulutusmenetelmiin tämän artikkelin totuttamiseen perustuvien menetelmien sijaan.

Ulos päästyäsi toteuta yksinoloaikoja vaihtelevin pituuksin: esim. 5 sekuntia, 10 sekuntia, 5 sekuntia, 15 sekuntia, 10 sekuntia. Voit tehdä poissaoloja esimerkiksi neljä kertaa päivässä, muutaman minuutin välein toisistaan. Yksinoloa tulisi harjoitella korkeintaan viitenä päivänä viikossa. Vältä lisäksi tiheää ramppaamista ja varmista, että pentu pysyy levossa koko harjoittelun ajan. Koiran täydellinen rentoutuminen on tämän harjoituksen päätavoite, joten huolehdi erityisesti koiran rauhallisuudesta.

Seuraavissa vaiheissa voit lisätä yksinoloa joitakin minuutteja kerrallaan. Kun pentu osaa olla yksin 20 minuuttia, se osaa todennäköisimmin olla yksin myös 40 minuuttia. Kun 40 minuuttia onnistuu, todennäköisimmin onnistuu myös tunti, ja sen jälkeen puolitoista tai kaksikin tuntia. Missään vaiheessa aikaa ei tule kuitenkaan alati pidentää, vaan pennun tulee saada tottua yksinoloon helpoilla poissaoloilla. Liian nopea etenemistahti voi ahdistaa pentua ja tuottaa tulevaisuuteen yksinolo-ongelmia. Pidä aina vähintään kaksi helppoa lyhyttä poissaoloa yhtä haastavampaa kohden, sekä yksi vapaapäivä. Seuraa koiraasi Digital Dogsitterillä, jotta tiedät sen olevan varmasti hiljaa ja rauhassa.

6. Pidempien yksinolojen olosuhteet

Ala kiinnittämään erityistä huomiota harjoituksen alkutekijöihin; onhan pentusi syönyt, ulkoillut ja ehtinyt myös rentoutua ennen lähtöäsi? Jos pentu on valmiiksi levoton tai jonkin puutteessa, se voi alkaa näkyä hermostuneisuutena harjoittelussa. Älä koskaan jätä valmistautumatonta tai kontaktia odottavaa pentua yllättäen yksin.

Jos pentu tervehtii sinua voimakkaasti palatessasi, se on todennäköisesti kokenut jonkinasteista hermostuneisuutta. Kohtuullinen tervehtiminen on vielä koiralajille ominaista pidempien yksinolojen jälkeen, mutta yli-innokkuus paluustasi seuraa vain, jos poissaolosi on ollut erityisen ikävä asia. Sen sijaan, että jättäisit yli-innokkaan pennun huomiotta, kiinnitä huomiosi seuraavalla kerralla harjoituksen vaikeustason helpottamiseen. Tutkimusten mukaan kohtuullisen huomion kiinnittäminen koiraan lähtö- ja paluutilanteissa ei lisää tai vähennä yksinoloahdistuneen koiran ongelmakäyttäytymistä, mutta täysi huomioimattomuus voi pahentaa oireilua.

Tavoitteena turvallinen olo

Kaikista tärkeintä pienen pennun sosiaalistamisen ja yksinolokoulutuksen suhteen on pitää pennun olo turvallisena kaikissa tilanteissa. Suojele pentuasi pelottavilta asioilta, kuten toisten koirien kiusaamiselta ja yllättävältä yksin jäämiseltä kotona. Jos pentusi näyttää huolestuneelta tai pyrkii pääsemään pelottavista kohteista kauas, valmistele koulutustilanne huolellisemmin. Pelolle altistaminen ei opeta pennulle toivomiasi asioita, vaan pelokkuutta.

Digital Dogsitter auttaa sinua yksinolon seurannan kanssa. Voit nauhoittaa ja kuunnella kotoasi yksinolon aikana kuuluneet äänet, sekä tarkastella pentuaitaustasi etäyhteydellä.

Voit lukea syvällisemmin koiran yksinolo-ongelmista kattavasta tietopaketistamme Koiran eroahdistus ja muut yksin olemisen ongelmat.