Ääniherkkyys, ääniarkuus ja eroahdistus

Jopa yli 20% kaikista koirista kärsii tutkimusten mukaan ääniarkuudesta. Ääniarkuus on geneettisperäinen, fobian kaltainen pelkotila, joka puhkeaa ympäristöstä kuuluvista äänistä. Ääniaran koiran reaktio ääneen muistuttaa paniikkikohtausta. Koira voi täristä, läähättää, pyrkiä pakenemaan äänen lähdettä ja piiloutua huonekalujen alle. Suurella osalla eroahdistuskoirista on ääniarkuutta, mutta sen lisäksi koirilla tavataan myös lievempää ääniherkkyyttä, joka saa koiran reagoimaan ääniin voimakkaasti, mutta ei välttämättä pelokkaasti. Siinä missä ääniarkuudessa on aina kyse peloista, ääniherkkyys voi johtua useista erilaisista aiheuttajista - aina koiran arjen hyvinvoinnista oppimishistoriaan.

Yli 50%:lla eroahdistuneista koirista tavataan äänipelkoja. Lievempi ääniherkkyys ei myöskään ole yksinolo-ongelmaisilla koirilla lainkaan tavatonta. Yksinolo-ongelmaisen koiran omistajana on olennaista kiinnittää huomiota koiran äänireaktioiden laatuun ja niiden vaikutukseen koiran yksin olemiseen.

Tässä artikkelissa käyn läpi, mitä ääniarkuus ja ääniherkkyys ovat, mistä ne voivat johtua, ja miten niitä voidaan välttää tai niiden aiheuttamia ongelmia voidaan lieventää.

Ääniarka ja yksinolo-ongelmainen

Jos koiran yksinolot ovat toistuvasti pelokkaita koiran reagoidessa ympäristön ääniin, voidaan yksinolot kokeilla turvata esimerkiksi ympäristön ääniä peittävin white noise-ääninauhoin tai väliovien sulkemista hyödyntämällä silloin, kun keino on juuri kyseiselle koiralle riittävä. Joskus äänipelkoiset koirat hyötyvät myös eläinääkäriltä saatavista lääkityksistä. Kaikki äänipelkoiset koirat eivät hyödy lääkityksistä tai ympäristön äänen peittämisistä niin paljoa, että niitä voisi jättää yksin lainkaan silloin, kun äänipelon uhka yksinolon aikana on todennäköinen. Esimerkiksi uudenvuoden aatto on rutinoitunut monelle ääniaran koiran omistajalle ajankohdaksi, jolloin asunnosta ei voida poistua lainkaan.

Solujenaktivoitumusmittauksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia siedättämisen vaikutuksesta koiran ääniarkuuteen, sillä monet koirat reagoivat ääniin siedättämisestä huolimatta lähtötilanteen tavoin, viimeistään äänen ylittäessä tietyn voimakkuuden. Ääniarkuuteen on kuitenkin olemassa mahdollisesti tilannetta helpottavia koulutusmenetelmiä, joita voidaan hyödyntää tilanteissa tapahtuvan ensiavun lisäksi. Harjoittelu tapahtuu luonnollisesti aina vain todellisten pelkotilanteiden ulkopuolella.

Ääniherkkä voi haukkua monesta syystä

Osa koirista reagoi ääniin haukkumalla, vaikka ne eivät kokisi pelkoa. Haukkuminen on monelle koiralle luontaista käyttäytymistä epäselvissä tilanteissa, joissa ne eivät ymmärrä äänen lähdettä - tai toisten kohdalla juuri siksi, että ne esimerkiksi tietävän rappukäytävän äänten liittyvän siellä kulkeviin toisiin koiriin. Moni asia pelon lisäksi voi näkyä haukkumisena yksinolon aikana. Esimerkiksi rakennustyömaa tai naapurin kulkureitit asunnon oven edestä voivat hermostuttaa yksin olevaa koiraa. Jos ympäristön ääniä ei voida peittää tai poistaa, eikä koiran ääniherkkyys johdu arjen virikkeiden puutteesta tai esimerkiksi terveysongelmasta, voidaan koiraa kouluttaa selviytymään ympäristön äänistä toisella tapaa.

Ääniin liittyvät ongelmat ja terveys

Nykytutkimuksen mukaan kaikkien äänipelkoisten koirien terveys tulisi tarkistaa rutiininomaisesti. Elimistön kiputilat saavat hermoston ylivirittymään, jolloin aistit voivat herkistyä reagoimaan ääniin voimakkaammin. Osa terveysmurheista voi kohdistua myös suoraan korviin: esimerkiksi korvakäytävään kertyneet karvat ja niihin kertynyt kuona voivat vaurioittaa tärykalvoa aiheuttaen jatkuvaa kipua joka voimistuu erityisesti kovien äänten ja hälinän aikana.

Ääniaran ja -herkän koiran tunnistaminen

Olennaista ääniaran ja ääniherkän koiran kohdalla ei ole oikeastaan niiden erottaminen toisistaan, vaan juuri oman koirayksilön koulutus- ja hyvinvointitarpeiden selvittäminen. Laajemmat kategoriat voivat kuitenkin auttaa ongelman alkuperän tunnistamisessa.

Ääniaran koiran tunnistaminen voi olla ilmiselvää koiran piiloutuessa, täristessä ja pyrkiessä pakoon äänilähdettä. Kaikissa tilanteissa ääniarkuus ei kuitenkaan näyttäydy pakenemisena tai piiloutumisena. Ääniarka koira voi myös vain hidastua liikkeiltään. Silloin ainoiksi tunnistettaviksi merkeiksi voivat jäädä esimerkiksi koiran pysähtynyt häntä, taaksepäin vetäytyneet korvat, silmien yliavautuminen tai väsyneen näköiset, siristelevät silmät. Myös haukotteleminen, läähättäminen tai huulten lipaisu ovat tavallisia pelokkaan koiran itserauhoittamiskeinoja. Koira voi olla myös passiivinen, ruokahaluton ja hieman kyyryssä, sekä varmistella katseellaan ympäristöään. Erilaiset reaktiot johtuvat koiran yksilöllisestä temperamentista reagoida pelon tunteeseen.

Ääniherkkä koira ei tavallisimmin pakene ääntä, vaan reagoi usein ympäristöönsä haukkumalla voimakkaasti heti äänten ilmaantuessa. Joskus äänet eivät ole kuuluvia koiran omistajalle, jolloin koira voi tuntua haukkuvan tyhjälle. Osa ääniherkistä koirista reagoi ääniin samoin kuin vaisumpaa elekieltä käyttävät ääniarat koirat: ne voivat hidastaa liikkeitään tai liikutella paljon korviaan äänten perässä, katsellen valppaasti ympärilleen. Ääniherkkä koira voi usein syödä tai jopa jatkaa koulutusharjoituksia haukkumisen lomassa.

Ääniherkkyyden vaikutukset yksinoloon ja hyvinvointiin

Vaikka ääniherkkyys on usein ääniarkuutta lievemmän tuntuinen ilmiö, koiralle itselleen se voi olla erittäin kuormittava. Vaikka äänet eivät aiheuta vakavia pelkotiloja, esimerkiksi koiran lepääminen voi jatkuvasti keskeytyä äänten vuoksi. Jos koira odottaa lisäksi omistajan kotiiinpaluuta tiiviisti yksinolon aikana ja joutuu erottelemaan kaikkia ympäristön ääniä merkityksellisiin ja merkityksettömiin, koira voi olla yksinolon päätteeksi hyvin uupunut. Jos koiran omistaja sekoittaa tällaisen yksinolon aikaisen haukkumisen vain yksinolopelkoon, voi pelkkä yksinoloharjoittelu olla tuloksetonta.

Oma kategoriansa ääniherkissä koirissa ovat myös hälyttävät vahtikoirat (kuten kaikki pienet pystykorvat), joiden tarkoitus on hälyttää muille kotiympäristöön tulevasta potentiaalisesta uhasta. Kun hälyttävä vahtikoira ei pääse ilmoittamaan haukkumalla tehtäväänsä, tai sen omistaja reagoi ilmoitukseen kielteisesti, koira voi kokea tilanteet epäselvinä ja ahdistavina. Haukkuminen voi koiran sisäisen konfliktin vuoksi lisääntyä sekä yksinolon aikana, että omistajan läsnäollessa.

Koiran herkkyys reagoida ympäristön ääniin haukkumalla tuottaa herkästi konflikteja koiran ja sen omistajan välille. Koiran käyttäytyminen on sen omasta mielestä tarpeellista, siinä missä omistaja turhautuu haukkuvaan koiraan. Monelle koiralle haukkuminen on kuitenkin voimakas vahviste, sillä se helpottaa koiran oloa: kun hermostuttavat äänet ovat kuin lisää vettä koiran viretilaämpärissä, ennen pitkää vesi ei enää mahdu ämpäriin ja tulee haukkuna ulos. Tästä syystä koiran päiväkohtainen haukkumisen määräkin voi vaihdella toistuvasti.

Mitä tehdä, jos koiralla on ääniarkuutta?

• Keskustele eläinlääkärin kanssa koirasi tilanteesta. Nykytutkimus suosittaa jokaisen ääniaran koiran huolellista terveystarkastusta tehtäväksi rutiinisti. Keskustele lääkärin kanssa lääkitysvaihtoehdoista: onko koiran arki ääniarkuuden kanssa niin kuormittavaa, että se hyötyisi säännöllisestä reaktiokynnystä nostavasta lääkityksestä, ja/tai onko lääkkeitä joita kannattaisi käyttää tilapäiseen käyttöön esimerkiksi vuodenvaihteen raketteja ennakoiden.
• Pyri varmistamaan, että koirasi ei ole yksin tilanteissa, joissa se voi kokea paniikkia äänistä. Esimerkiksi taloyhtiön remontit ja vuodenvaihe raketteineen on helppo tietää ennakkoon, mutta ukkosen ennakoiminen on usein jo haastavampaa. Hyvä, äkkitilanteessakin auttava koiranhoitoverkosto on ääniaran koiran kanssa äärimmäisen tärkeä!
• Jos joudut äkkitilanteeseen, tarjoa koirallesi turvaa ärsykkeiltä kuten valoilta ja ääniltä. Hyödynnä white noise -ääninauhoja ja musiikkia (tästä on tehty myös valmiita nauhoja Through a dog’s earsin toimesta), peitä ikkunat salamoinnilta tai rakettien välkkeeltä ja anna koirasi piiloutua niin halutessaan. Koiran tulee antaa olla piilopaikassaan ilman, että sitä yritetään houkutella tai poistaa sieltä ennen kuin koira itse kokee tilanteen turvalliseksi. Koiran kanssa voi vuorovaikuttua positiivisesti ja rauhoittavasti ja syliin pyrkivä koira tulisi aina vastaanottaa. Lisäksi koiran omistajan oma rauhallisuus ja postiviisuus on lemmikille erittäin tärkeää - koira huolestuu ihmisen huolestumisesta.
• Tee listaa äänistä, joihin koirasi reagoi ja valmistaudu kouluttamaan niitä useita kertoja viikossa varsinaisten ongelmatilanteiden ulkopuolella. Tutkimusten perusteella suositeltavat menetelmät tunnetaan sateenvarjotermillä vastaehdollistaminen. Koska ääniin vastaehdollistaminen ei ole ihan helppoa, on suositeltavaa käyttää ammattilaista apuna, mutta voit aloittaa tutustumisen tekniikoihin englanninkielellä esimerkiksi tässä blogitekstissä: Dogs and fireworks, 30 proven techniques (Karolina Westlund)
• Huomaa, että ääniarkuudesta toipuminen edes osan äänistä kohdalla on iso työvoitto! Koiran ulkoisen käyttäytymisen lisäksi muokataan koiran sisäistä reaktiota, joka vie aikaa enemmän kuin tietoisen oppimisen muokkaaminen. Voit ajatella, kuinka itse säikähdät kovaa ääntä. Kuinka paljon tarvitset äänestä positiivisia kokemuksia, jotta ensimmäinen ajatuksesi sinut aikaisemmin säikäyttäneestä äänestä onkin positiivinen ja odottavainen?

Mitä tehdä, jos koira on ääniherkkä?

• Jos koirallasi on sekä ääniherkkyyttä että yksinolo-ongelmaa, seuraa videolta reagoiko koirasi ympäristön ääniin vai yksinoloon itsessään. Osa ääniherkistä koirista kokee yksinolon lievästi epämukavana ja herkistyy siksi myös äänille. Pohdi, reagoiko koirasi ääniin sinun ollessasi kotona. Onko mahdollista, että sama käyttäytyminen olisi vahvempaa ollessasi pois? Jos koet, että yksinolo-ongelma ei liity ääniherkkyyteen vaan yksinolosta ahdistumiseen, yksinolojen lopettaminen ja kouluttaminen on aina ensisijainen toimenpide ennen ääniherkkyyden työstämistä.
• Jos koira ei pysty äänten takia lepäämään yksinolon aikana lainkaan, yksinolot tulee aina lopettaa koiran hyvinvoinnin turvaamiseksi ja koulutuksen mahdollistamiseksi.
• Tee perusteltuja koulutusvalintoja ja pysy niissä, ellet saa selviä perusteita muuttaa tilannetta. On yksilökohtaista, auttaako koiraa parhaiten ääniherkkyyden kouluttaminen vai yksinolon kouluttaminen. Jos epäilet koulutusvalintojasi, käytä ammattilaista apunasi ennemmin kuin toistuvaa harjoitusmenetelmien vaihtamista. Kutakin käytettävää menetelmää tulisi kokeilla vähintään päiviä, mieluiten jopa viikkoja, ellei koiran käyttäytyminen ala haastavoitua merkittävästi useiden päivien ajanjaksolla tai koiran hyvinvointi vaarantua yksinolojen aikana.
• Kokeile koirasi yksinolon aikana musiikkia ja white noise -ääninauhoja (näistä on tehty myös valmiita yhdistelmänauhoja Through a dog’s earsin toimesta) sekä äänimaailman rajoittamista esimerkiksi asunnosta löytyvillä ovilla. Huomaa kuitenkin, että yksinolosta ahdistuva koira voi ahdistua jos sen tila rajataan ovilla tietyistä paikoista tai liian pieneksi. Kokeile muutoksia maltillisesti rauhassa koirantahtisesti, jättämättä sitä heti pitkiksi ajoiksi kokeilemaan muutosta. Säilytä kukin muutos vähintään useita päiviä, jos niistä ei ole koirallesi selvästi näkyvää, hyvinvointia heikentävää haittaa.
• Älä kiellä koiraa ääniin reagoimisesta, tai tuota sille kielteisiä tuntemuksia. Nämä yhdistyvät herkästi kuuluvaan ääneen, jolloin reaktio tulevaisuudessa kasvaa, vaikka kuluneessa hetkessä koira hiljenisi ohjaajan reaktion takia. Ohjaa koiraasi muun tekemisen pariin tai kuittaa hälyttävälle vahtikoirallesi selkeästi, että ääni on kuultu. Hyviä koulutusprotokollia on useita, mutta yksikään niistä ei ohjaa ajautumaan toistuvasti konfliktiin haukkuvan koiran kanssa. Löydät hyviä koulutusvinkkejä esimerkiksi Youtube-kanavalta Dog Training by Kikopup.
• Tee listaa äänistä joihin koirasi reagoi ja valmistaudu kouluttamaan niitä useita kertoja viikossa varsinaisten ongelmatilanteiden ulkopuolella. Tutkimusten perusteella suositeltavat menetelmät tunnetaan sateenvarjotermeillä siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Koska ääniherkkyyden kouluttaminen ei ole ihan helppoa, on suositeltavaa käyttää ammattilaista apuna, mutta voit aloittaa tutustumisen tekniikoihin englanninkielellä esimerkiksi tässä blogitekstissä: Dogs and fireworks, 30 proven techniques (Karolina Westlund).
• Tutustu koirasi arjen hyvinvointiin. Hyvinvointitekijät voivat tuntua tylsältä kestoaiheelta, mutta niiden pariin kannattaa palata yhä uudelleen. Tilanteet ja myös koiran tarpeet muuttuvat esimerkiksi sen terveydentilan, elinympäristön ja iän myötä. Onko mahdollista, että koirasi arki ei esimerkiksi mahdollistaisi riittävästi leikkiä, liikuntaa tai vastaavasti palautumista päivän aktiivisista tekemisistä? Voiko koirasi elinympäristön äänimaailma olla jatkuvasti liian levoton ja rauhaisia lepomahdollisuuksia saatavilla liian vähän? Osalla koirista ääniherkkyys korostuu myös terveysongelmista tai koiran tekemisen puutteesta. Kouluttajan näkökulmasta suurimmalla osalla herkkyyteen tuntuu kuitenkin liittyvän ennemmin palauttavan, rauhallisen tekemisen puute suhteessa päivän aktiivisiin, virettä nostaviin tekemisiin. Koiran palautumisesta voit lukea lisää täältä.
• Anna koirallesi aikaa muuttua rauhassa prosessin myötä. Arkiseen hyvinvointiin ja koulutukseen tehtävät muutokset voivat olla erittäin raskaita ääniherkkyydestä ylikuormittuneelle koiralle. Tilanteen helpottuminen voi viedä kuukausia prosessin alusta - tai yleistyneissä haukkumiseen liittyvissä ongelmissa jopa pidempään.

Yhteenveto

Koirilla tavattavaa äänipelkoa ja ääniherkkyyttä yhdistää niiden hyvinvointia kuormittava vaikutus, joka usein heijastuu myös haitallisina lieveilmiöinä koiran yksinoloon. Ääniin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi käytetään sekä välittömiä lieventäviä keinoja kuten äänmaailman rauhoittamista ja peittämistä ääninauhoilla, että pidempiä koulutusprosesseja, joiden tavoite on muuttaa koiran suhtautumista ääniin.

Prosessit ovat pitkäkekstoisia ja ne tulee toteuttaa aina koiran hyvinvointi edellä. Koiran yksinolojen lopettaminen voi olla joissakin tapauksissa ensisijainen toimintamenetelmä, jotta kouluttaminen mahdollistuu. Koulutusprosessissa on tarkasteltava, mistä koiran yksilölliset ongelmat johtuvat ja mikä on niille oikea työskentelyjärjestys. Nykytutkimus suosittaa kaikenlaisten ääniongelmaisten koirien tarkistamista eläinlääkärillä ennen koulutusprosessin aloittamista.

Ääniongelmien helpottaminen on mahdollista, mutta aikaa vievää. Koko koiran tiedostomattoman reaktion ääniin tulee muuttua toisenlaiseksi, ja tämä vaatii aina aikaa. Pelkästään tietoinen oppiminen ei riitä muuttamaan koiran suhtautumista aikaisemmin pelottavaan asiaan. Luonnollisesti ei ole nopeaa tai helppoa, kun koiran koko elimistön toiminnan tulee muuttua suhtautumaan ääniin uudella tavalla. Kouluttaminen ja yhteinen laadukas elämä arjessa on kuitenkin useimmiten mahdollista myös prosessin aikana, ja kouluttaminen on parhaimmillaan sekä koiralle että kouluttajalle mieluista yhteistä tekemistä.