EnglishKoirien yksinolo-ongelmia on useita erilaisia, mutta koiranomistajien suurin huoli kohdistuu tavallisimmin siihen, onko omalla koiralla juuri eroahdistusta. Eroahdistuksella tarkoitetaan fobian kaltaista yksinolon pelkoa, jota kokeva koira on tyypillisimmin kiintynyt erityisesti yhteen ihmiseen. Tällaisten eroahdistuskoirien omistajat kuvailevat usein koiran olevan heihin liioitellun kiintyneitä myös heidän ollessaan kotona. Koira voi kokea ahdistuneisuutta jopa aivan pienestä omistajan erillisyydestä, kuten kylpyhuoneessa käymisestä. Osa koirista voi seurata omistajaansa hanakasti huoneesta toiseen. Moni koiranomistaja pitää seuraamista ja hyperkiintymystä varmana eroahdistuksen merkkinä, mutta toistaiseksi tutkimustieto on näistä eri mieltä.
Tutkimuksissa koiran seuraamista ei ole onnistuttu yhdistämään eroahdistukseen. Tästä syystä ylikiintyneisyyttä tai omistajan seuraamista ei tulisi yksinään pitää eroahdistuksen mittarina. Esimerkiksi Flannigan Gerrardin ja Nicholas H. Dodmanin tutkimuksessa (Risk Factors and behaviors associated with separation anxiety in dogs, 2021), seuraamiskäyttäytymistä havaittiin 84%:lla eroahdistuskoirista, mutta myös 64%:lla koirista, joilla ei ollut eroahdistuneisuuden oireita. Eroahdistuskoiralla on siis melko tavanomaisesti tarve seurata omistajaansa, mutta seuraamiskäyttäytymistä tavataan lähes yhtä paljon myös koirilla, joilla ei ole erillisyyden haasteita. Sama koski koirien tervehtimiskäyttäytymistä omistajan palatessa kotiin. Eroahdistuskoirilla tavattiin liioiteltua tervehtimistä 63%:lla koirista, mutta myös 31% yksinolo-ongelmattomista koirista tervehti omistajiaan yli-innostuneesti.
Läheisyyden tarve kertoo perustarpeista
Seuraamisen taustatekijöitä voivat olla yksinoloon liittyvät ongelmat, jotka ovat hiljalleen yleistyneet myös lievempiin erillisyyteen liittyviin tilanteisiin, mutta seuraaminen voi kertoa myös tärkeää tietoa koiran perustarpeista. Sosiaalisena eläimenä koira huolehtii sosiaalisen aikabudjettinsa täyttymisestä, eli siitä, että sillä on riittävästi läheisiä, sosiaalisia hetkiä perheensä kanssa. Jos kanssakäymistä on liian vähän tai se on joko liian aktiivista tai passiivista, koira voi kokea lisääntynyttä tarvetta yhdessäoloon. Sosiaaliset tarpeet koskevat kaikkia koiria riippumatta siitä, onko niillä ongelmia yksinolon tai erillisyyden kanssa vai ei.
Koiran jatkuva kannoilla pysyminen voi tuntua koiran läheisistä kuormittavalta. Seuraamiskäyttäytymistä ei tulisi kuitenkaan koskaan ratkaista pikakeinoin esimerkiksi estämällä koiran seuraamista tai eristämällä sitä ihmisistä enenevissä määrin, sillä psyykkisen tarpeen estyminen näkyy yleensä joko lisääntyneenä sosiaalisuuden tarpeena välittömästi, tai lieveilmiöinä koiran stressin ja hyvinvointiongelmien siirtyessä sen muihin käyttäytymisiin. Koira voi esimerkiksi alkaa kokemaan ohitustilanteet hermostuttavampana tai suhtautua välinpitämättömästi ihmiseensä. Jälkimmäinen voi aiheutua, jos koira alkaa kokemaan jo ihmisen läsnäolon varmana merkkinä kanssakäymisen estymisestä, jolloin se alkaa kokea kielteisiä tunteita ennakoivasti ihmisen läsnäolosta.
Seuraamis- ja hyperkiintymystilanteet ovat kuormittavia aina myös koiralle, mutta erityisesti silloin kun sen lepo estyy seuraamisen tarpeen takia. Levon keskeytymisestä seuraavat väsymys ja uupumus lisäävät monen koiran neuroottisuutta, jolloin ongelmakäyttäytymiset lisääntyvät herkästi. Siksi seuraamisen vuoksi uupuneelle koiralle tulisi asian hoitamiseksi järjestää yhteistä lepoaikaa ihmisensä kanssa, sekä huolehtia koiran sosiaalisen aikabudjetin täyttymisestä. Erillisyysharjoituksia voidaan tehdä sitten, kun koiran hyvinvointi on paremmin tasapainossa.
Liiallisen kiintymyksen koulutusmenetelmistä
Koiran seuraamisen ja hyperkiintymyksen kouluttamista voidaan toteuttaa siedättämisen, sekä vastaehdollistamisen keinoin. Siedättämisellä tarkoitetaan harjoitusmuotoa, jossa koira altistetaan toistuvasti sitä jännittävälle vaikutteelle/ärsykkeelle (ihmisen loittonemiselle) sellaisella tasolla, joka ei vielä hermostuta koiraa, mutta kiinnittää sen huomion. Siedättämällä kouluttamisen tulee olla ehdottomasti täysin pelotonta ja ahdistuksetonta. Sama koskee vastaehdollistamista. Vastaehdollistamisessa koiran kielteisiä kokemuksia voidaan muuttaa tuottamalla vaikutteen kanssa yhtäaikaisesti positiivisia tunteita herättäviä ärsykkeitä, kuten tarjoamalla koiralle mieluista herkkua. Koulutusprosessin hallintaan liittyvistä syistä siedättäminen on yleensä vastaehdollistamista helpompi vaihtoehto, vaikka vastaehdollistaminen onkin omalla tavallaan hyvin tehokasta.
Esimerkiksi paljon tunnettu Karen Overallin protokolla Protocol of Relaxation perustuu vastaehdollistamiseen ja operanttiin oppimiseen. Protokollasta on havaittu olevan hyötyä koiran seuraamisen vähenemisessä, mutta sillä ei ole löydetty vaikutusta eroahdistuksen helpottamiseen. Harjoitusta voidaan silti käyttää tukemaan hyperkiintymyksen vähenemisessä, eikä siitä ole haittaa myöskään eroahdistuskoiralle.
Vastaehdollistamiseen, eli useimmiten ruokapalkkion käyttöön, perustuvia koulutusmenetelmiä voidaan käyttää tilanteissa, joissa koiran on haastavaa erkaantua kotoa lähtevästä ihmisestä, vaikka sen kanssa kotiin jäisi toinen henkilö. Näin kotiin jäävä henkilö voi olla palkitsemassa koiran vielä koiran kiintymyksen kohteen poistuttua.
Siedättäminen erkaantumiseen
Jos haluat kokeilla koirasi siedättämistä erkaantumiseesi, varaudu vähintään kolmen viikon päivittäiseen ajanjaksoon nähdäksesi harjoittelun tuloksia. Kokeile harjoitetta vain, jos koirasi hyvinvointi on hyvällä tolalla, eikä se ole esimerkiksi päivittäin ahdistunut tai sairaana. Huomaa, että harjoittelu tuottaa tulosta tyypillisesti vain silloin, jos koirallasi ei ole yhtäaikaisesti harjoittelun kanssa sitä hermostuttavia erkanemistilanteita, kuten yksinoloja. Jos koirasi hermostuu kylpyhuoneen oven taakse jäämisestä, myös nämä tilanteet tulee koulutuksen ajaksi katkoa esimerkiksi kutsumalla koira mukaan kylpyhuoneeseen. Näin emme yritä opettaa kahta asiaa samaan aikaan: sekä, että seuraaminen ei ole tarpeellista, että toisaalta välillä omistaja erkanee yllättäen liian kauas ja seuraaminen toteutuukin.
- Pidä ensin päiväkirjaa muutama päivä. Mistä mihin koirasi seuraa sinua ja kuinka usein vuorokaudessa? Tapahtuuko tämä esimerkiksi aina noustessasi sohvalta keittiöön? Tapahtuuko se myös noustessasi sohvalta kylpyhuoneeseen? Näillä tiedoilla voit luoda suunnitelman siitä, mitä harjoittelet.
- Valitse harjoitushetkeksi tilanne, jossa koirasi on rauhallinen, mutta ei ole aivan syvässä unessa. Koiran ei tarvitse välttämättä maata. Nouse suuntaan, johon poistuminen tuottaa haasteita, mutta palaa takaisin lähtöpisteeseesi ennen kuin arvioisit koiran reagoivan ja lähtevän perääsi. Koiran tulee olla orientoitunut, eli tietää mitä teet, mutta olla rento ja rauhallinen.
- Tee näitä toistoja 8-10 kappaletta kahden minuutin välein toisistaan. Tauon aikana voit oleilla paikoillasi tai tehdä jotakin rennosti koiran lähettyvillä, kuten esimerkiksi laittaa pyykkejä jos tämä on koiralle neutraalia.
- Toistojen tulee olla koiraa kuormittamattomia ja suurimmalta osin erittäin helppoja. Helppojen toistojen joukkoon voit laittaa yhden hieman haastavamman toiston, sekä päättää harjoituksen viimeiseen vaikeimpaan toistoon. Huomioi kuitenkin, että vaikeaa toistoa ei tule olla jokaisena päivänä, vaan koiralla tulee olla myös todella helppoja harjoituspäiviä. Näin vältyt koiran ylikuormittumiselta ja siitä seuraavilta herkistyneiltä reaktioilta. Harjoituspäiviä tulisi olla viikossa korkeintaan viisi, joista vain 2-3 edistää harjoitusta selvästi.
- Liikkuessasi jokaisen toiston tulee olla keskenään erilainen - koirat ovat taitavia huomaamaan kaavat. Suunnittele toistosi etukäteen paperille ja huolehdi, että et toista harjoitusta samoilla toistoilla tai samassa järjestyksessä jokaisena päivänä. Toistojen kanssa tulee käyttää mielikuvitusta: on esimerkiksi eri asia nousta ja etääntyä koirasta 2 metriä ja sitten kääntyä takaisin, kuin etääntyä koirasta kaksi metriä, pysähtyä siihen kolmeksi sekunniksi ja sitten kääntyä takaisin.
- Kuvatun kaltainen erillisyysharjoittelu voi olla tehokasta, jos seuraaminen on pitkälti opittua. Sillä ei kuitenkaan ole havaittu suoranaista vaikutusta koiran yksinolon onnistumiseen. Jos koirasi erkaneminen on erittäin haastavaa pienenkin etäisyyden verran, voit aloittaa tämän harjoittelun sijaan esimerkiksi tarjoamalla koirallesi kerran-pari päivässä namipallon, jota pyörittämällä koirat oppivat monesti erkanemaan omistajastaan hieman luontaisesti. Sen jälkeen erillisyysharjoittelu on usein helpompaa.
“Jääkausi” on haitallinen menetelmä
Koiranomistaja on koulutusasioissa usein haastavassa ohjeviidakossa. Yksi hyperkiintymyksen koulutusmenetelmä tulee usein vastaan, mutta on nykytiedon mukaan erittäin haitallinen: ohje tunnetaan nimellä “jääkausi”. Nämä ohjeet niin kutsutun jääkauden käyttämisestä tulisi unohtaa jokaisen koiran kohdalla. Vanhentuneisiin laumadominanssiteorioihin perustuvissa kotikutoisissa neuvoissa koiranomistaja on aikaisemmin ohjeistettu jättämään koira täysin huomiotta ja jopa ajamaan koira pois raivoisasti, jos se yrittää lähestyä ihmistä. Näiden toimien ajateltiin aiheuttavan koirassa vähemmän seuraamiskäyttäytymistä sekä tarvetta lähestyä ihmistä kunnioittavammin. Alunperin asetelmia tutkittiin virheellisesti vankeudessa elävillä susilla, kunnes hyvin pian ymmärrettiin, että susien laumahierarkiakäyttäytyminen on aivan erilaista vankeudessa puutteellisten resurssien kanssa, kuin vapaudessa. Nykyään tutkismutiedon avulla tiedämme, että nämä keinot vahingoittavat pitkäaikaisesti vuorovaikutussuhdettamme koiraan, sekä sen yleistä hyvinvointia ja koulutettavuutta.
Lopuksi
Koiran hyperkiintymys ja seuraamiskäyttäytyminen eivät ole useinkaan yhteydessä koiran yksin olemisen ongelmiin, mutta niitä voidaan kouluttaa siedättämisperiaattella vaiheittain koiraa altistaen, samalla tavalla kuin koirille koulutetaan kotona yksin olemista. Koulutuksen edellytyksenä on hyvinvoiva koira, jonka arkielämässä on riittävästi laadukasta sosiaalista kanssakäymistä ja riittävä mahdollisuus lepoon ilman, että koiran tulee huolehtia omistajan liikkeistä.
