Koiranpennun saapuminen perheeseen on suuresti odotettu, jännittävä tapahtuma. Pennun sopeutumisella ja kasvatuksella on suuri vaikutus sen tulevaan elämään, minkä vuoksi ensimmäisiin päiviin ja viikkoihin uudessa kodissa on hyvä laittaa ajatusta jo etukäteen.
Pennun luovutus valmistellaan kasvattajalla
Koiranpentu on ollut kasvattajallaan todennäköisesti alati toisten pentujen ja emonsa kanssa ja osa sen sosiaalistumiskaudesta on jo kulunut. Vastuullinen kasvattaja on tutustuttanut koiraa arkisiin asioihin, kuten erilaisiin alustoihin ja esineisiin, ulkona käymiseen ja usein myös autoiluun. Kasvattajan kanssa kannattaa keskustella etukäteen siitä, onko pentua mahdollista pitää myös aivan lyhyitä hetkiä erossa emosta ja muista pennuista viimeisinä päivinä ennen luovutusta, jotta muutto uuteen kotiin ei sisällä kerralla niin monia jännittäviä, tai jopa pelottava tapahtumia.
Pentua on myös hyvä käydä katsomassa kasvattajalla ennakkoon useampi kerta jos mahdollista, jotta pennulla on ennakkoon myönteisiä kokemuksia ihmisistä, joiden kanssa se lähtee kasvattajalta. Kasvattajan luona opituilla asioilla on valtava vaikutus pennun oppimiseen: esimerkiksi pentuaitauksesta ulos pääsemään pyrkinyt koira voi yrittää herkästi tehdä samaa uudessa kodissa, ja tämä voi hämmentää omistajia luulemaan, että kyse on eroahdistuksesta. Kasvattajalla opittuja tapoja voidaan tarvittaessa muokata totuttamalla pentua asioihin uudelleen ajan kanssa.
Pennun lepo ja palautuminen
Koiranpentu tarvitsee unta jopa 18-20 tuntia vuorokaudessa. Pennulle tulee mahdollistaa jatkuvasti saatavilla oleva, oma rauhallinen paikka. Moni pentu viihtyy koiranpedissä tai pehmustetussa kevythäkissä. Syrjäisessä paikassa yksin lepääminen ei todennäköisesti ole pennulle vielä mieluinen vaihtoehto, minkä vuoksi lepopaikka kannattaa laittaa helposti lähelle muita, mutta silti mahdollisimman hämärään ja rauhalliseen kohtaan. Häkkiä voidaan peittää myös viltillä tilan rauhoittamiseksi ja hämärtämiseksi. Häkin käytön tavoitteena ei ole pennun sulkeminen häkkiin, vaan levon mahdollistaminen seinin suojatussa ympäristössä.
Koiranpentu nauttii helpoista virikkeistä ja tutustumisesta esimerkiksi puruluihin. Pennut tutkivat maailmaa hampaillaan, joten pahvisten ja muiden virikkeiden kohdalla tulee olla tarkkana, ettei pentu niele pahveja tai muuta sopimatonta. On myös mahdollista, että puruluun paloja menee kurkkuun liian suurena, joten pikkupennuilla tulee suosia täysin siruuntumattomia luita, joista ei mielellään irtoa vielä juuri mitään konkreettisesti nieltäväksi. Virikkeet toimivat pennulle päivän aktiviteeteista palauttavana tekemisenä ja ovat erittäin tärkeä osa jokaisen koiran vireensäätelyä. Tutkimusten mukaan käyttäytymisen ongelmia tavataan eniten virikkeettömillä koirilla. Virikkeettömillä koirilla on jopa tavattu hermovälittäjäainetoiminnassa muutoksia, jotka muistuttavat masennukseen sairastuneen ihmisen kaltaisia välittäjäainemuutoksia. Palautumisesta huolehtiminen huolellisella virikkeistämisellä onkin yksi parhaista keinoista auttaa pentua kasvamaan tasapainoiseksi, aikuiseksi koiraksi.
Luottamussuhteet
Koiranpennut ovat psyykkisesti noin neljän kuukauden ikäisen pentusuden asteella, jolloin ne eivät vielä ymmärrä laumahierarkioista paljoakaan. Pennuilla on käytössään niin kutsuttu “pentulisenssi”, joka antaa niiden kokeilla erilaisia asioita elämässä vanhempien lajitovereiden hermostumatta. Koiranpentu kaipaakin ystävällistä ja selkeärajaista ohjaamista, sekä paljon läheisyyttä ja myönteisiä kokemuksia ihmisistä ympärillään. Jo ennen pennun tuloa kannattaa miettiä, kuinka toimitaan esimerkiksi jos pentu tarttuu asioihin, jotka eivät ole pennulle tarkoitettu. Käyttäytymistä voidaan muuttaa esimerkiksi poistamalla epätoivotut kohteet ja tarjoamalla pennulle sille tarkoitettuja asioita tilalle. Näin pentu tottuu tarttumaan sille tarkoitettuihin asioihin, eikä epätoivottujen asioiden tavoitteleminen sen elämässä pääse yleistymään. Koiranpennun kieltäminen tai komentaminen hermostuttaa pentua ja tuottaa pitkällä aikavälillä tutkimusten mukaan uusia ongelmia mm. pennun optimistisuuteen, itsetuntoon sekä vuorovaikutussuhteeseen omistajan kanssa. Pennun on tärkeää tuntea ympäristönsä ja ihmisensä turvallisiksi, ennakoitaviksi ja luotettaviksi.
Hätää kokevalle pennulle tulee aina tarjota turvaa. Jos pennun on vaikea nukkua eri huoneessa, sen kanssa voi aluksi nukkua yhdessä lattialla ja totuttaa pentua sen omalla mukavuusalueella nukkumaan hiljakseen enemmän erillään. Äkilliset shokkitilanteet eivät tee hyvää pennun psyyken kehitykselle tai luottamussuhteelle ihmisiin. Nukkumistilanteiden lisäksi tulee huomioida, minkälaisiin vuorovaikutussuhteisiin haluaa pentunsa asettaa. Toiset koirat tai ihmiset voivat pelottaa pentua, jos ne tulevat liian lähelle, jolloin pennulle tulee tarjota sen kaipaamaan etäisyyttä. Pennun pelkäämistä ei tulisi koskaan katsoa vierestä pyrkimättä rauhoittamaan pentua ja tarjoamalla sille sen tarvitsemaa turvaa. Moni pentu sosiaalistuu parhaiten katsomalla etäältä sitä kiinnostavia asioita, kuten toisten koirien kommunikaatiota keskenään.
Uusi ympäristö vaatii oppimista
Kouluttamisen aloittaminen mietityttää monia pennunomistajia. Milloin on oikea aika alkaa kouluttamaan? Vastaus on yksiselitteinen: pennut oppivat koko ajan ja kouluttaminenkin on pohjimmiltaan vain koiran opettamista. Elinympäristön vaihtuessa koira oppii jatkuvasti asioita arkirytmistään ja ympäristöstään. Lisäksi pennulla kuluu energiaa kasvamiseen ja kehittymiseen. Pennulle onkin tärkeää antaa tilaa eikä heti koittaa valmentaa pentua ihmisen mielenkiinnon kohteisiin kuten istumiseen tai seuraamiseen. Näiden kaltaisia asioita on aikaa opettaa sitten kun pentu on jo sopeutunut täysin ympäristöönsä ja sillä alkaa olla energiaa myös uusiin asioihin.
Kontakti ja nimen oppiminen
Ensimmäisenä käyttäytymisenä pennulle on hyvä opettaa kontaktin ottaminen omaan ihmiseen. Tämä onnistuu valitsemalla lyhyt palkkiomerkkisana kuten “jes”, jota käytetään aina heti koiran kuonon kohdistuessa kohti omaa ihmistä. Palkkiomerkkiä tulee seurata johdonmukaisesti koiralle mieluinen ruokapalkkio. Kontaktin ottamisesta on hyötyä sekä sisätiloissa että ulkoillessa. Muutamassa päivässä kontaktinottoon voidaan liittää haluttu sana, kuten pennun nimi. Pennun nimen kuulumisesta tulee aina seurata koiraa kiinnostavia, palkitsevia asioita, kuten ruokapalkkio tai sitä innostavaa sosiaalista kontaktia.
Pennut oppivat helposti ja monen rotuiset, erityisesti työkoirat, harjoittelevat mielellään heti pikkupennusta lähtien, jolloin omistajalle yhtä tärkeä tehtävä kuin opettaa pentua, on varmistaa että se lepää ja palautuu riittävästi.
Sisäsiisteys ja erillisyys
Sisäsiisteyden opettaminen mietityttää monia pennunomistajia. Suosittu keino sisäsiisteyden opettamiseen on pohjaltaan täysin pentualustoilla vuoratun pentuaitauksen käyttäminen. Näin vahinkoja ei pääse tapahtumaan ja alustojen määrää voidaan hiljalleen vähentää. Pentua pidetään pentuaitauksessa sen lepohetkinä, jolloin ihminen ei ole vahtimassa pentua aktiivisesti. Pennun kanssa helpoin rytmi sisäsiisteyden opettamiseen on yleensä pennun ulos vieminen heti syömisen, nukkumisen ja leikkimisen jälkeen. Vinkkejä pentuaitauksessa olemiseen ja pennun muuhun erillisyyskoulutuksen aloittamiseen löydät täältä.
Pikkupennun liikunta ja ulkoilu
Luovutusikäiset koiranpennut huolehtivat itse liikunnan tarpeestaan, eikä pentua tule viedä ihmisentahtisille kävelyille. Muutaman kuukauden ikäinen pentu alkaa luontaisesti liikkua itsekseen enemmän ja silloin voidaan puhua jo lenkkeilemisestäkin. Koiran tuki- ja liikuntaelimistön, kuten luuston ja nivelten, tulee antaa kehittyä ilman raskaita lajeja, kuten agilityltä ja vetotyöskentelyltä, jopa yksi vuotiaaksi asti. Ihannetilanne on, jos pennulla on käytössä oma piha tai muu turvallinen ympäristö, jossa voi juosta vapaana ja tutkia asioita hihnassa ulkona käymisen lisäksi. Pennun ulkoilumäärän tulee olla pennulle luontainen ja sopiva ja pennun tulee aina päästä sisätiloihin niin halutessaan. Pentu voi myös palella helposti, joten se tulee suojata kylmältä.
Lopuksi
Hyvän pikkupentuiän takaaminen on parhaimmillaan yksinkertaista, säännöllistä elämää pennun kanssa. Erinomaiset edellytykset voidaan tarjota jo takaamalla pennulle turvaa ja luottamussuhteita, lepo- ja palautusmahdollisuuksia, pennuntahtisia ulkoilumahdollisuuksia sekä säännöllinen arkirytmi. Kaikki koiran elämä on oppimista ja pienen pennun elämä vie paljon energiaa jo arkeen tutustumisen, uuden ympäristön ja kasvamisen kanssa, joten pentua ei tarvitse erikseen aktiivisesti valmentaa sopeutumisvaiheessa. Kaikki elämässä on vastasyntyneelle pennulle uuden oppimista. Muutaman viikon sopeuduttuaan pennun energia alkaa riittää paremmin ympäristön ja arjen lisäksi myös ihmisen valitsemien koulutustavoitteiden oppimiseen.