EnglishKoiran eroahdistuksen kanssa eläminen on aina koiran omistajan elämää rajoittava tekijä, jonka vuoksi eroahdistuskoulutuksen tueksi kannattaa ottaa käyttöön kaikki koulutuksen tilannetta helpottavat keinot. Eroahdistuksen hoitoa helpottamaan onkin tehty erilaisia lääkityksiä, joiden tarkoituksena on sujuvoittaa koulutusprosessia ja mahdollistaa arki rentojen yksinolojen kanssa mahdollisimman pian.
Eroahdistuksen hoitoon käytettäviä lääkkeitä on sekä lyhyt-, että pitkävaikutteisia. Pitkävaikutteiset lääkkeet ovat mielihyvähormonien toimintaan vaikuttavia mielialalääkkeitä, kuten serotoniinin takaisinoton estäjiä tai mao-estäjiä. Lääkkeiden tarkoituksena on lisätä erilaisin mekanismein mielihyvähormonien toimintaa kehossa, jolloin koiran sietokyky tavanomaisesti stressiä tuottavia asioita kohtaan voi kasvaa. Pitkävaikutteisia mielialalääkkeitä annetaan koiralle päivittäin ja niiden täysi vaikutus saavutetaan n. 3 viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Lyhytvaikutteisia lääkkeitä taas ovat sedatiivit, eli rauhoittavat lääkkeet, jotka annostellaan koiralle tarpeen vaatiessa. Lääkitys voidaan antaa esimerkiksi kaksi tuntia ennen tavoiteltavaa yksinoloa. Lyhytvaikutteisen lääkkeen tavanomainen vaikutusaika on koirasta riippuen 2-4 tuntia. Huomioitavaa on, että koiran yksilöllinen tila, kuten hermoston stressitila ja suoliston kunto vaikuttavat sekä pitkä-, että lyhytvaikutteisen lääkkeen käytön onnistumiseen ja myös annosteluun.
Lääkkeen valinta
Ensisijaista lääkityksen valinnassa on yhteys eläinlääkäriin, sekä luotettavan arvion tekeminen koiran käyttäytymisestä esimerkiksi kouluttajan avulla. Lääkityksen tulee olla sopiva juuri lääkittävälle koirayksilölle. Lääkityksen vaikutuksia tulisi seurata tarkasti haittavaikutusten varalta, sekä saadun hyödyn jatkuvaksi arvioimiseksi. Lääkityksen tulee olla sopiva koiran käyttäytymisen laatuun nähden ja vastata aitoa tarvetta, sillä lääkitys ei toimi pikaratkaisuna tai sellaisessa tilanteessa, johon se ei aidosti sovi. Kaikilla lääkkeillä on potentiaalisia haittavaikutuksia ja niiden riski kasvaa silloin kun lääkitys valitaan heikommin perustein. Jos koira esimerkiksi kaipaisi arjessaan sopivampia virikkeitä ja mielekkäämpää liikuntaa oireillen täyttymättömiä tarpeitaan yksinolon aikana, voi lääkityksestä olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Suolistosairaan koiran suolisto taas voi kokea lääkityksen liian raskaana, ja terveydentila heikentyä. Koiran terveydentilasta tulisikin aina varmistua ennen lääkkeen käyttöönottoa. Lääkkeiden käyttöön liittyvät myös verikokeiden säännölliset kontrollit.
Koiran mielialalääkitys
Pitkävaikutteisista mielialalääkkeistä tiedetään tutkimusten perusteella, että ne eivät vaikuta koiran yksin olemisen taitoon ilman systemaattista siedättämistä. Mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ovat tärkeässä avainasemassa mielialääkeen käyttöä suunnitellessa. Mielialalääkkeillä voi olla koiraan kokonaisvaltaisesti rentouttava vaikutus, joten koiran käyttäytyminen saattaa muuttua myös muilla kuin yksinolon osa-alueilla. Mielialalääkkeiden tavanomaisia haittavaikutuksia valmisteesta riippuen ovat koiran väsyneisyys ja ruokahaluttomuus. Osalla koirista oireilu menee ohi muutaman viikon kuluessa, mutta osa joutuu vaihtamaan valmistetta. Joillekin koirille ei löydy lainkaan sopivalla tavalla toimivaa lääkitystä riittävän vähäisin haittavaikutuksin.
Koiran rauhoittava lääkitys
Lyhytvaikutteisten lääkkeiden kohdalla tulee huomioida, että rauhoittava lääke ei opeta koiralle uusia taitoja. Sedatiivi voi vaikuttaa esimerkiksi yksinolossa jotakin puuhaamaan tai muuten levottomuuteen oppineen koiran käyttäytymiseen, mutta sitä ei voida käyttää eroahdistuksen siedättämisperusteiseen kouluttamiseen. Lyhytvaikutteinen lääke vaikuttaa hermoston toimintaan estäen siedättymisefektin ja sitä kautta toivotun oppimisen tapahtumisen silloin, kun kyseessä on voimakas pelkotila ja/tai geneettisperäinen taipumus eroahdistukseen. Muusta kuin voimakkaasta pelkotilanteesta kärsivä koira voi kuitenkin saada positiivisia kokemuksia yksinolosta lääkkeen avulla kokiessaan rauhoittuneisuutta, joten lääkityksestä voi olla hyötyä erinäisissä tilanteissa. Lyhytvaikutteisia lääkityksiä voidaan hyödyntää myös koiran kokiessa hermostuneisuutta esimerkiksi päivähoitoon jäämisestä, jotta vältytään erotilanteiden haittavaikutuksista yksin olemisen harjoitteluun.
Sedatiivisissa lääkkeissä hyvin yleisiä haittavaikutuksia ovat ylikorostunut väsyneisyys sekä oksentaminen. Jos koira voi pahoin, on poikkeuksellisen väsynyt tai ei säilytä tavanomaista toimintakykyään lääkityksen alaisena, tulee lääkitys keskeyttää. Ennen seuraavaa käyttökertaa tulee lisäksi tarkistaa lääkkeen annostelu ja/tai lääkkeen sopivuus uudelleen eläinlääkärin kanssa. Koiran tulisi säilyttää normaali toimintakykynsä myös sedatiivin alaisena. Lääkityksen tarkoitus on laskea hermoston reaktioiden voimakkuutta, herkkyyttä ja nopeutta, mutta ei vaikuttaa koiran toimintakykyyn kielteisesti.
Lääkityksen kesto
Lääkitystä käytetään eläinlääkärin ohjeen mukaan tilannesidonnaisesti. Osalla koirista voidaan pitkällä aikavälillä ajatella olevan tarkalla seurannalla havaittavia aivokemiallisia muutoksia, joiden vuoksi koiran elämä voi olla laadukkaampaa loppuelämän lääkityksellä. Jos koiran tilanne heikkenee toistuvasti lääkityksen loppumisesta vaikka koiran hyvinvointi arjessa sekä terveys on täysin huomioitu, pitkäaikainen lääkitys voi olla koiralle tarpeellinen vaihtoehto. Suurin osa koirista syö lääkettä lyhyemmän aikaa, esimerkiksi osan koulutusprosessista tai vielä muutaman kuukauden onnistuvien yksinolojen jälkeen. On yksilöllistä, palaako oireilu lääkityksen loppuessa ja koiran elimistön hiljalleen palautuessa luonnolliseen tilaansa.
Lyhytvaikutteisten lääkkeiden pakkausten selosteesta löytyy käyttöön liittyvät ohjeet. Tavanomaisesti lyhytvaikutteista lääkettä voidaan käyttää turvallisesti peräkkäisinä päivinä n. viikon ajan.
Kun koiran lääkitseminen mietityttää
Monella koiran omistajalla liittyy huolia lääkityksen käyttöön. Jokaisen tulisikin pohtia juuri omia tuntemuksiaan ja tietämystään omasta koirastaan, sekä tutustua lääkkeisiin huolellisesti ennen päätöksen tekemistä. Eroahdistusta on mahdollista hoitaa erilaisin tavoin, ja lääkkeellinen menetelmä on vain yksi vaihtoehdoista. Osalla koirista lääkitys otetaan omistajan toiveesta mukaan koulutusprosessiin vasta sitten, jos kouluttaminen yksinään ei tunnu riittävän avuksi ja eteneminen on hidasta tai olematonta.
Haittavaikutusten pelko on yksi tavanomaisimpia syitä välttää lääkityksen käyttämistä. Hyvin yleisiä, eli useammalla kuin yhdellä kymmenestä, tavattuja haittavaikutuksia löytyy kaikista lääkkeistä. Lyhytvaikutteisissa lääkkeissä kokeileminen on helpompaa, sillä vaikutus loppuu nopeammin. Pitkävaikutteisissa lääkkeissä kokeilu kestää yleensä vähintään viikkoja. Lääkkeillä ei ole pitkäaikaisia tai pysyviä haittavaikutuksia kokeilun seurauksena, ellei koiralla ole esimerkiksi diagnosoimatonta suolistosairautta jonka tila pahenisi joksikin aikaa lääkekokeilusta. Suurimmat lääkkeen käytön riskit liittyvät muihin samanaikaisiin lääkkeisiin ja valmisteisiin: mielialalääkkeiden kanssa ei tule missään tapauksessa käyttää muita serotoniiniaineenvaihduntaan liittyviä valmisteita kuten Zylkeneä, sillä serotoniinioireyhtymän riski kasvaa. Myös joillakin sairauksilla, kuten suolistosairauksilla, epilepsialla ja maksavaivoilla, voi olla arvaamattomia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa, minkä vuoksi perusverenkuvan ottaminen sekä tarkka keskustelu eläinlääkärin kanssa on merkittävä osa lääkityksen valintaa ja käyttöönottoa.
Lääkitsemiseen liittyy olennaisesti myös koiran omistajan eettinen kokemus lääkitsemisestä. Toiselle voi tuntua luonnolliselta jättää koira rauhoitettuna kotiin, kun taas toinen voi kokea sen vahvasti itselleen ja koiralleen vääräksi ratkaisuksi. Olennaista on löytää itselle sopivalta ratkaisu, joka lisää koiran hyvinvointia.
Lääkkeen avulla tuloksiin
Mielialalääkeen käyttöä kannattaa harkita silloin, kun koiran hermosto on arjen tai esimerkiksi pitkäaikaisten aikaisempien terveysmurheiden vuoksi ylikuormittuneessa tilassa, eikä koiran sietokyky riitä harjoitteluun. Siedättämisessä koiran hermostoa ikään kuin varovasti venytetään kestämään hiljalleen enemmän yksinoloja. Ylikuormittunut koira voi reagoida toistuvasti ja varoittamattomasti kielteisesti harjoitteluun ja sen reaktioherkkyys voi aiheuttaa harmaita hiuksia koiran omistajalle. Mielialalääkityksellä voidaan mahdollisesti saada kuormittuneelle koiralle rauhallisempi ja kestävämpi olotila, jonka seurauksena harjoitteluun saadaan lisää työskentelytilaa koiran reaktioiden ollessa maltillisempia. Osaa mielialalääkkeistä käytetään myös kivun hoitoon, jolloin kipupotilas voi hyötyä lääkityksestä useammasta syystä kuin vain eroahdistuksen osalta.
Parhaimmillaan onnistunut lääkitys vaikuttaa koiran aivokemiaan ja sen todellisiin fysiologisiin haasteisiin. Huomioitavaa on, että terve, hyvinvoiva koira ei tavanomaisesti tarvitse lääkitystä koulutuksen tueksi, jos koiralla ei ole taustalla pitkäaikaisia kiputiloja, erittäin voimakkaita pelkotiloja tai selvästi lajille epänormaalia käyttäytymistä. Esimerkiksi pennun yksinolokoulutukseen mielialalääkityksiä ei tavanomaisesti käytetä. Puhtaasti koiran koulutukseen ja oppimishistoriaan liittyvät oireet hoituvat yleensä parhaiten ilman mielialalääkitystä. Mielialalääkitystä harkitessa tulisi aina punnita, minkälaisessa tilanteessa esimerkiksi ihmisilläkin käytetään mielialalääkkeitä ja onko koiran tilanne sellainen, että lemmikin lääkitseminen tuntuu eettiseltä itselle. Lääkitysten yksi merkittävä haaste on juuri eettinen näkökulma: minkälaisissa tilanteissa eläimeen voidaan laittaa lääkkeitä, joista se ei voi kieltäytyä ja minkälaisissa tilanteissa on perusteltua ajatella, että eläimen käyttäytyminen on selvästi poikkeuksellista eikä esimerkiksi elinympäristön ja hyvinvoinnin puutteista aiheutuvaa oireilua. Näitä pohdintoja hyödyntämällä sekä kouluttajaa ja eläinlääkäriä huolellisesti konsultoimalla vältytään parhaiten ylilääkitsemiseltä ja kuormittavilta lääkekokeiluilta.
